Yliopistomme intranetissa 10.11.2022 julkaistiin tiedote tulevasta auditoinnista. Samalla siinä kysytään kannanottoja laatupolitiikasta:
Kysely on toteutettu Webropolilla ja sisältää johdantotekstin ja avoimen vastauskentän. Johdannon kiintoisaa sisältöä on mm. seuraava:
Tieteelliseen ajatteluun koulitut yliopistoyhteisömme jäsenet kyennevät tätä vasten tarkastelemaan laatujärjestelmämme toimivuutta. Yliopistomme hallituksen tarjolla olevista pöytäkirjoissa en valitettavasti näe vuosilta 2020-2022 mainintoja koulutuksen indikaattoritietojen pohjalta tehdyistä analyyseista ja niiden pohjalta käynnistetyistä toimenpiteistä. Tuollaisia analyysin ja reagoinnin jälkiä ei löydy myöskään koulutusneuvoston viime vuosien pöytäkirjoista.
Mitähän auditointiryhmälle tullaan esittämään korkealentoisen laatupolitiikkamme näyttöinä: onko indikaattoritietoihin perustuvista analyyseista ja niistä seuranneista toimenpiteistä riittävästi osoituksia? Helposti perusteltavia kohteita olisi toki ollut.
Olen blogeissani vältellyt Oulun kannalta kipeimpiä yliopistojen välisiä vertailuja ja niiden osalta peilannut keskimääräiseen yliopistotasoon. Kaikki tilastoja tarkastelevat eivät ole yhtä diskreettejä, kuten esimerkki alla osoittaa:
Oulun yliopiston johto oli sopinut 13%:n valtakunnallisesta lisäpaikkaosuudesta, mutta täyttämättömistä paikoista osuutemme on 23%. Indikaattoritietona tämä on arvokas ensin analyysin ja sitten toimenpiteiden kohdentamiseksi.
Johtomme on tulospalkkionsa ansainnut.
Kiintoisa havainto. Tutkimuksen arviointeja on ollut selvästi useammin: Eudaimonia, Kvantum, RAE, jne.
Tänä syksynä 2022 on toteutettu opiskelijakysely ja tutkinto-ohjelmien itsearviointi, siis liki viime tipassa ennen arvioijien tapaamista. Tällainen lavastus on läpinäkyvää, eikä anna vakuuttavaa mielikuvaa laadunhallinnasta. Edellinen check-point oli opetussuunnitelmien itsearviointi 2019.
Disclaimer: en ole laatutyön ammattilainen.
Laadunhallinta ei ole pelkkää mittarointia, sillä siihen kuuluvat myös kehitystoimet. Onko niitä ollut vai onko kaikki kuitattu tyyliin ’merkitään tiedoksi’?
Yliopistomme laatupolitiikassa on kohta ’Laatujärjestelmän vastuut’. Siinä kerrotaan, että: ’Laadunhallinta on johtamista. Rehtori vastaa yliopiston laadunhallinnasta. Tiedekunnan laadunhallinnasta vastaa dekaani. Muissa yksiköissä johtaja vastaa johtamansa yksikön laadunhallinnasta. Laatutyössä kuullaan yliopiston sidosryhmiä. Jokainen opiskelija, työntekijä ja esimies osallistuu yliopiston toiminnan kehittämiseen’.
Yliopistomme organisaatio pohjautuu tutkimusyksikköihin. Tämä jättää opetuksen laadunhallinnan opetusdekaanille, jolla omassa tiedekunnassani ei ole siihen edes yhden euron budjettia.
Olisin ollut todella yllättynyt, jos organisoitumisella ei olisi ollut vaikutusta opetuksen laatuun ja tutkintotulokseen.
Ollilta hyvä avaus tärkeään teemaan – tosin Oulun yliopistossa laatujohtaminen ei ole ollut erityisen tärkeä teema. Tämä tulee hyvin esiin tästäkin blogista.
Olen pitänyt Oulun yliopiston (ja itse asiassa suomalaisessa yliopistomaailmassa noudatettua) laatujohtamisen toimintaa jonkinlaisena teatterina. Laatutyön taso(ttomuus) tuli hyvin esille, kun siirryttiin etäopetukseen keväällä 2020.
Todellakin taidamme seurata Demingin periaatteita siteeraavaa laatuteatteria, johon syyllisiä voi hakea yliopistolain säätäjistä, OKM:stä ja yliopistoista. Edes laatupoikkeamien seurantaa en ole nähnyt tehtävän ainoassakaan suomalaisessa yliopistossa. Sitä ei Karvi (Kansallinen koulutuksen arviointikeskus) edellytä *yliopistoilta*.
Palautteet kerätään vain valmistuneilta, OKM:n rahoituksesta pieni osuus tulee työllistymisistä, mutta opintojen keskeyttämiset ja työllistymisongelmat jäävät analysoimatta. Tulkitaanko ne satunnaisvaihteluksi? Jos noin, niin millä perusteella?
Mikä on yliopistossa laatupoikkeama? Todistettavasti ainakin huono hallinto kuuluu joukkoon https://oikeuskansleri.fi/-/oulun-yliopiston-hallituksen-puheenjohtajiston-valintamenettely
Olen seurannut (ja osallistunutkin esityksiin) tätä yliopistojen laatutyön teatteria melko pitkän ajan. Olin pikkasen tyytyväinen, kun aikanaan valtiot Euroopassa sopivat Bolognan sopimuksen 1999 ja siinä sovittiin myös yliopistojen laatutyöstä. Alunperin jokaisessa maassa piti olla ’riippumaton’ organisaatio yliopisto-opetuksen laadunvarmistukseen. Suomessa ratkaisu oli, että yksikkö perustettiin opetusministeriön alaisuuteen Tällä hetkellä ”Karvi on itsenäinen viranomainen, joka toimii Opetushallituksen erillisyksikkönä. ….. Arviointikeskuksen yhteydessä toimii ,,,,, opetus- ja kulttuuriministeriön nimittämä Korkeakoulujen arviointijaosto” – se siitä riippumattomuudesta. Jännä yksityiskohta on, että KARVI ei kerro vuosikertomuksessaan (2021), mistä saa rahoituksensa.
Vuosien varrella olen vieraillut ja keskustellut eri puolilla Eurooppaa yliopistojen ja laadunvarmistus-organisaatioiden edustajien kanssa. Niissä keskusteluissa on esiintynyt paljon parempia käytäntöjä kuin, mitä Suomessa toteutetaan.
Piristävä tuulahdus tähän eurooppalaiseen laatukulttuuriin miestäni saatiin Ouluun, kun 2018 laatuauditointi tiimin johtaja Ellen Hazelkorn esitteli tuloksia. Suullisessa raportissa hän suorastaan kauhisteli Oulun yliopiston tuloksia opintojen läpäisystä. Mitä johtopäätöksiä sitten tehtiin, onkin toinen kysymys.