Törmäämme toisinaan kaksi vastakkaista asiaa samaksi käsitteeksi yhdistäviin määritelmiin – oksymoroneihin. Oksymoroni on yhdistelmä kreikan terävää ja typerää tarkoittavista sanoista ’oxys’ ja ’mōrós’.
Oksymoroneita tulee vastaan niin usein, ettemme ehkä aina tajua niiden nurinkurisuutta. Esimerkkejä ovat vaikkapa ’ainoa vaihtoehto’ ja mikseipä myös ’virtuaalitodellisuus’.
’Monitieteinen fokusinstituutti’ on Oulun yliopiston oma oksymoroni, joka on monitieteisen fokuksen nimissä syntetisoitu peräti neljäksi organisaatioksi. Tosin aivan hiljattain fokus on jostain syystä painunut taemmaksi. Nimissä ja määritelmissä kun on alkanut esiintyä monitieteinen tutkimusinstituutti tai pelkkä instituutti. Kaikkiin www-sivuihin muutos ei tätä kirjoitettaessa ollut vielä yltänyt.
Nämä instituutit järjestetävät sisäisiä rahoitushakuja ns. ’päältä pois’ -rahoituksella – siis yliopistoväen koulutus- ja tutkimustuloksella opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) rahoitusmallilla saamasta.
Sisäisiin hakuihin käytetty työmäärä ei välttämättä aiheuta järisyttävää vahinkoa, jos niiden kautta rahoitusta suunnataan sen OKM:ltä alunperinkin hankkineille. Mutta ajaisivatko tiedekuntien sisäiset OKM:n mallia kohtalaisesti noudattavat menettelyt saman asian ilman ehkä entisten fokusinstituuttien koordinaattoreiden, tutkimusjohtajien ja ulkopuolelta haalittujen arvioijien laumaa ja yleiskustannuksia?
Uskallankin emerituksen patsasjalustalta ehdottaa Oulun yliopiston uudelle tutkimuksen vararehtorille tutkimushallinnon rakenteiden tarkastelua. Olisivatko noihin instituutteihin ja hakuihin käytetyt panokset paremmassa käytössä ulkoisissa kisoissa? Siis hallinnollisten koordinaattoreiden ja tutkimusjohtajien sijaan toimessa tarvittaessa olisivat grant writerit ja fokuksessa kansainväliset hankkeet.
Monitieteisyyden isoimpia haasteita lienee saada eri alojen tutkijat keskustelemaan keskenään. Niinpä jospa jokainen kokeilisi lounaalla istua pöytään, jossa ei tunne ketään?
Alvar Gullichsenin Posankka (kuvaaja Htm cc by 3.0) ilmentää monilajista fokusotusta: kumiankan ja marsipaanipossun risteymää.
Onko yliopistodemokratiakin Oulun yliopiston oksymoroneita?
Ylimmän johdot tiedotteet kun ovat liki kokonaan korvanneet vapaan keskustelun ja Silvenin blogi on luotettavampi lähde kuin virallinen tieto.
Luotan siihenkin, että nimeni on paremmin suojassa Silvenin hallussa kuin yliopiston anonyymissa kanavassa.
Kuulin lähipiiriltäni vihjauksen, että Kontinkankaalla olisi keskusteltu kumiankan ja marsipaanipossun dissosiaatiosta. Onkohan tuossa mitään perää?
Vei vain minuutin selvittää, mitä ja keitä tuo koskee. Parempi kertarytinä kuin ainainen kitinä. Siis muutokset nyt ja sopeutustoimet päälle. Nykyisen tilanteen jatkaminen maksanee kaikkein eniten.
Eli toisin sanoen KISS.
Yliopiston eilen ilmestynyt uutinen ”Oulun yliopisto herattaa henkiin-sivistyneen keskustelukulttuurin – mukana eturivin vaikuttajia”. Mitä mieltä bloggarimme on tästä?
Toivottavasti tuo on hyvä alku, joka johtaa muuhunkin kuin seuraavaan yleisön seuraamana käytyyn eturivin vaikuttajien sivistyneeseen keskusteluun.
Having been involved in structured conversations intended to promote evaluating, questioning and forming new ideas I welcome this attempt. However, at this university I am doubtful after witnessing the culture of lacking self-criticism of the top management.
From the current rock-bottom situation it is really hard to promote staff level open public discussions. At the Swedish universities I know such tradition has never died, and debates are encouraged and cherished as a fundamental exhibits of academic freedom and public engagement.
Perhaps that discussion event is a sign of progress. The new rector started in the beginning of 2025.