Tasan viisi vuotta sitten 6.10.2021 julkaisin tämän blogin ensimmäisen artikkelin otsikolla ”Kahdeksan tutkimusyksikön kirje”. Kyseinen kirje lähetettiin yliopiston hallitukselle 5.5.2021, mutta hallitus ei silloin 6.10.2021 mennessä ollut vastannut. Eikä vastausta ole tullut vieläkään. Onko tämä hallituksen ja sen sihteerinä toimivan hallintojohtajan muilta edellyttämää hyvää hallintoa?
Millaisen arvosanan antaisit tuollaiselle Oulun yliopiston hallitukselle? Onko yliopistoyhteisöä väheksyvä kulttuuri jatkunut?
Erään arvion saamme professoriliitolta. Se julkaisi elokuun lopussa 25.8.2026 vuonna 2025 jäsenkyselyyn pohjautuvan yliopistodemokratiaselvityksen, jonka tiivistelmä oli tullut tarjolle toukokuussa 7.5.2026.
Selvitys oli tomitettu professoriliiton hallitukselle jo 31.1.2026. Puolen vuoden julkaisuviive saa epäilemään sisällössä voivan olla jotain kiusallista.
Poimin selvityksestä tähän ja pariin myöhemmin julkaistavaan blogiartikkeliin kiinnostavia havaintoja. Olen jo 26.5.2026 tuoreeltaan julkaissut professoriliiton hallituksen laatimasta tiivistelmästä blogiartikkelin Laki, säännöt vai kulttuuri.
Selvitykseen sisällytetyt yliopiston johtamisen tasoarviot ovat varsin kiintoisat, sillä ainutkaan hallitus ei ylitä oman yliopistonsa keskiarvoa. Toisaalta hallituksen tasoarvio on rehtoria ja rehtoraattia parempi Helsingin, Lapin ja taideyliopistoissa. Kaikkein heikoimmat hallituksen saamat arviot 2025 olivat Oulun yliopistossa ja Åbo Akademissa.
Rehtorin ja rehtoraattien saamat arviot kertovat ylimmän operatiivisen johtamisen luonteesta. Asteikko alkanee puhtaasta despotismista, nousten yliopistofeodalismiin, jatkuen eri sävyisiin autoritäärisiin näennäisosallistaviin ja viallisten demokratioiden jälkeen aitoon osallistamiseen. Arvioilla voi olla viitearvoa Oulun yliopiston nyt syksyllä täyttäessä rehtorin positiota.
Yksi jatkoon valituista neljästä hakijasta on Lapin yliopiston rehtori, jonka kohdalla rehtoraatin arvio on koko yliopistolaitoksen heikoin. Pohdin, voisiko tämä kytkeytyä yliopistolain mukaisen toiminnan harjoittamisessa UArctic ry:ssä? Kyseessä on julkiselta tarkastelulta piiloutuva yksityinen yhdistys, jonka osoite on Lapin yliopistossa.
Kooltaan suunnilleen samaa luokkaa olevan Vaasan yliopiston rehtoraatti puolestaan sijoittuu korkeimmalle. Sieltä Ouluun hakeneista kahdesta vararehtorista toisen hallitus on valinnut haastatteluun. Vain hivenen Vaasaa heikommin pärjänneen Aalto-yliopiston rehtoraatistakin on hakija valittu jatkoon.
Tutkimuksen ajankohtana 2025 Oulun yliopiston silloinen uusi rehtori saattoi vielä nauttia etsikkoajastaan. Kuitenkin Oulun yliopistossa 2024 kolme yliopiston hallituksen jäsentä jätti eroilmoituksensa kyseisen uuden rehtorin valinnan jälkeen. Voimme arvailla hallituksen tiedossa olleen jotakin niin merkittävää, että he katsoivat eronsa perustelluksi. Heistä ainut YLE:n tiedusteluun vastannut ilmoitti takana olevan henkilökohtaiset syyt.
Eronneiden paikoille siirtyivät vaaleissa seuraavaksi eniten ääniä saaneet, joten hallitus ei enää kuin nimellisesti edustanut yliopistoväkeä. Valittu rehtori puolestaan erosi puolitoista vuotta tehtävää pidettyään kesäkuussa 2026. Paikallista sanomalehti Kalevaa hallituksen jäsenten ja rehtorin eroja mahdollisten yhdistävien seikkojen selvittäminen ei vaikuta kiinnostaneen.
Oulun yliopiston kanssa heikoimmin pärjänneen Åbo Akademin hallituksilla on ollut hyvin huonoa onnea rehtorivalinnoissa. Vuonna 2019 valittu rehtori joutui lähtemään vajaan puolentoista vuoden kuluttua 2021 alussa. Aiemmin vararehtorina toiminut seuraava rehtori pysyi tehtävässään vain hivenen yli kolme vuotta ennen eroaan vakavien jääviysepäilyjen vuoksi.
Turussa Åbo Akademin tapauksia syväluodattiin kahden kielen päämedioissa. Jälkimmäisen tapauksen nostin esille 17.6.2025 ilmestyneessä blogiartikkelissa. Oulun yliopistossa vähintäänkin vastaavat rehtoriin kohdistuneet aluesyyttäjän tekemään tutkintapyyntöön johtaneet vakavat jääviysepäilyt eivät johtaneet mihinkään (ks. blogiartikkeli 7.4.2026).
Åbo Akademin ja Oulun yliopiston hallitusten heikoimmat arviot eivät yllätä, sillä molempien tapauksissa juurisyyt ovat todella olleet hallitusten toiminnassa. Professorit yliopistojensa asioita seuraavina tunnistavat herkästi hallinnon pelien eettisten ja moraalisten normien alitukset.
Nyt Oulun yliopiston sisältä hakevista vararehtoreista jatkoon valitun, vuonna 2020 nimitetyn professorin, oli silloinen rehtori, joka oli saman tutkimusyksikön professori, 18.11.2021 nimittänyt dekaaniksi. Vain hieman yli kaksi vuotta myöhemmin sama rehtori varmisti hänen valintansa hallituksessa vararehtoriksi yliopistoyhteisössä huomiota herättäneellä tavalla (* ks. alaviite). Hallituksen 27.2.2024 pidetyn kokouksen pöytäkirjan kohta 6 kannattaa lukea kokonaisuudessaan.
Tuokin episodi lienee vaikuttanut yliopiston hallituksen saamaan arvosanaan. Kyseiseen valintaan liittyvän artikkelin 23.3.2024 Iltalehti otsikoi rehtoria lainaten. Hän ei todennut toimittajalle esimerkiksi ”höpöhöpö”, vaan
Oliko rehtorilla tuolloin tieto aluesyyttäjän 17.3.2024 liikkeelle laittamasta tutkinnasta? Sen asiakirjojen sisältöä en niiden luonteen vuoksi esittele seuraavaa tarkemmin:
Päiväykset yllä ovat meneillään olevan rehtorivalinnan kannalta kiintoisat: ajanjakso 12.11.2021-29.2.2024 kattaa aiemmat dekaani- ja vararehtorivalinnat. Poliisitutkinta päättyi aluesyyttäjän keskeytyspäätökseen 7.1.2025 seuraavan lainkohdan nojalla (ETL 3. luku, 10§, 2. momentti):
Rehtorin kausi päättyi viikko aiemmin 31.12.2024. Hän ei hakenut kolmannelle kaudelle, jollaisen mahdollisuus oli pedattu jo 1.1.2016 voimaan tulleen johtosäännön eräällä muutoksella. Tuosta muutoksesta ei ole mainintaa hallituksen 23.11.2015 kokouksen pöytäkirjassa. Onkohan tämäkin Oulun yliopiston ns. hyvän hallinnon erityispiirteitä?
Jos asiaan liittynyt vararehtori valitaan rehtoriksi, niin Oulun yliopistolla on poikkeuksellisen vahvat syyt viimeinkin hankkia asiantunteva koulutuksen vararehtori. Kyse on yliopiston ja opiskelijoiden edusta. Palaan tähän ensi viikolla 13.10.2026 julkaistavassa artikkelissa.
Asiakirjojen salaamisen vuoksi Oulun yliopistoyhteisön jäsenet eivät pysty arvioimaan, onko hallitukselle annettu koulutuksen tilanteesta oikeaa ja riittävää tietoa. Ongelmien piilottelusta on ainoastaan vahinkoa. Hyvää hallintoa sellainen ei voi olla.
(*) Millainen sattuma olisikaan, jos Oulun yliopiston rehtorina kohta on saman tutkimusyksikön professori kuin kaksi vuotta sitten?
Mukava osallistua keskusteluun yliopiston johtamisesta. Voin sanoa, että hieman olen hankkinut kokemusta asiasta ja hankkinut myös tutkimuksen avulla tietoa asiasta. Oma ajatukseni lähtee siitä, että yliopistoissa hallinto ja johtaminen ovat kaksi eri mutta läheisesti toisiinsa liittyvää asiaa. Tämä pätee täällä Oulussakin. Yliopistojen pitkässä historiassa painopiste on ollut hallinnossa: siinä, miten toimintaa hoidetaan lakien, asetusten, säädösten ja määräysten mukaisesti – ehkä perinteenkin (‘näin tämä on aina ennenkin tehty’). Kolmikantainen hallintomalli toi aikanaan päätöksentekoon yliopistoyhteisön eri ryhmät ja loi muutoksille pidäkkeitä – tarpeellisia ja tarpeettomia. Sen vahvuuksia ovat edustavuus, harkinta ja jatkuvuus, mutta samalla se voi hidastaa muutoksia ja hämärtää vastuuta.
Viimeisin muutos yliopistolakiin vahvisti yliopistoissa strategisen johtamisen asemaa. Johtaminen ei ole vain nykyisen toiminnan hallinnointia, vaan organisaation viemistä nykytilasta kohti tavoiteltua tulevaisuutta. Silloin ainakin seuraaviin kysymyksiin pitää vastata:
– Missä olemme nyt, ja perustuuko käsityksemme luotettavaan tietoon?
– Mitkä ovat tavoitteemme ja niiden tärkeysjärjestys?
– Millaisella organisaatiorakenteella tavoitteet voidaan parhaiten saavuttaa?
– Ketkä ovat avaintehtäviin parhaat henkilöt?
– Miten etenemistä, tuloksia ja vaikuttavuutta arvioidaan?
– Miten tutkimus, opetus ja yhteiskunnallinen vuorovaikutus sovitetaan yhteen?
– Miten yliopistoyhteisö saadaan mukaan toteuttamaan muutosta?
Tätä johtamisajattelua vasten yliopiston hallitus ja rehtoraatti ovat avainasemassa. Hallitus määrittää suunnan, valitsee rehtorin sekä seuraa tavoitteiden toteutumista. Rehtoraatti johtaa toiminnan käytännön toteuttamista. Hyvä hallinto varmistaa lainmukaisuuden; hyvä johtaminen osoittaa lisäksi suunnan, saa aikaan tuloksia ja kantaa niistä vastuun.
Ollin esittämät Professoriliiton selvityksen tulokset ovat tästä näkökulmasta kiinnostavia. Oulun ja Lapin yliopistojen hallinnon ja johdon saamat arviot ovat valtakunnallisessa vertailussa vaatimattomia, kun taas Vaasan ja Aalto-yliopiston arviot ovat parhaasta päästä. Koko yliopiston saama arvio ei tietenkään ole sellaisenaan yksittäisen hakijan arvosana. Se kertoo kuitenkin jotakin siitä johtamisympäristöstä, jossa ehdokas on toiminut johtavassa asemassa, eikä sitä voida valinnassa sivuuttaa.
Oulun yliopiston hallitus on ilmoittanut edellyttävänsä rehtorilta käytännössä osoitettua hyvää johtamistaitoa. Lisäksi se painottaa näyttöä tutkimuksen, koulutuksen ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen johtamisesta. Ratkaiseva sana on näyttö. Tehtävänimike tai johtamiskokemuksen pituus ei vielä kerro, mitä johtamisella on saatu aikaan.
Jos hallitus ei sovella johdonmukaisesti itse ilmoittamiaan vaatimuksia, mikä tahansa valinta voidaan jälkikäteen perustella. Jos se sen sijaan arvioi ehdokkaita yhtenäisin perustein, todellisten tulosten ja johtamisympäristöstä saadun palautteen valossa, Vaasan ja Aalto-yliopiston ehdokkaat näyttävät julkisten tietojen perusteella olevan vahvimmassa asemassa.
Nuorissa on tulevaisuus. Syksyn ylioppilaskirjoitusten yhteiskuntaopin kokeessa oli yhtenä kysymyksenä Hyvä hallinto:
”6. Hyvä hallinto 20 p.
Erittele, mitä tarkoitetaan hyvän hallinnon periaatteilla, ja pohdi näiden periaatteiden merkitystä kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta.
Hyvässä vastauksessa kokelas käsittelee joitain hyvän hallinnon periaatteita ja pohtii niiden merkitystä. Hyvä hallinto sitoo viranomaisia heidän toiminnassaan. Viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti. Muita keskeisiä hyvän hallinnon periaatteita ovat velvollisuus neuvoa, velvollisuus käyttää selkeää ja ymmärrettävää kieltä ja hallinnon avoimuus. Jokaisen tulee saada tietoa viranomaisen hallussa olevasta asiakirjasta, ellei salaamiselle ole perusteltua syytä. Kansalaisten yhdenvertaisuuden näkökulmasta hyvä hallinto suojaa mielivallalta ja turvaa perustuslaissa määrättyjen yhdenvertaisuuteen liittyvien periaatteiden toteutumista.
Kiitettävässä vastauksessa kokelas hahmottaa hyvän hallinnon periaatteiden sitovan julkisen sektorin lisäksi yksityisiä toimijoita silloin, kun ne käyttävät julkista valtaa. Kokelas pohtii hyvän hallinnon ja yhdenvertaisuuden suhdetta monipuolisesti kytkemällä hyvän hallinnon oikeusturvaan ja perusoikeuksien toteutumiseen. Vastauksessa voi käsitellä hyvän hallinnon toteutumisen ongelmia esimerkiksi vähemmistöjen oikeuksien, varallisuuserojen, asiakirjojen perusteettoman salaamisen tai julkista hallintoa ja osakeyhtiöitä koskevien oikeudellisten erojen näkökulmista.”