Aiemmasta blogiartikkelista ”Innovaatiokampus?” seurasi paljon sekä julkaistua ja yksityistä, mutta myös julkaisukelvotonta yliopistoon kohdistunutta palautetta.
Eräs tärkeä saamassani palautteessa esitetty huomio oli, että artikkelista puuttui olennainen näkökulma: mitä Oulun yliopisto on luvannut opetus- ja kulttuuriministeriölle tulossopimuksessa kaudelle 2021-2024? Usea palautteenantaja oli havainnut seuraavan muotoilun:
OKM-tulosneuvottelut on käyty vuonna 2020, joten niissä luvattujen kehityskulkujen pitäisi näkyä molempien konserniorganisaatioiden strategioissa. Saamieni viestien mukaan OAMK:n ja yliopiston välillä ristiinsuoritettujen opintojen volyymi on kuitenkin pudonnut. Yhteistyö on enää erikoistilojen kustannusten jakoneuvotteluja.
Jos yhteistyö on tuolla tasolla, miksi Oulun yliopisto osti OAMK:n osake-enemmistön? Jos kyse on sijoitus, niin maksaako OAMK Oulun yliopistolle osinkoja? Aikooko yliopisto myydä osakkeensa ostohintaa kalliimmalla? Kenelle? Vai joutuuko Oulun yliopisto joskus konserniavustusten maksajaksi?
Yhteistyöetujen realisoimattomuus on valitettavaa. Kyse lienee yhteisten etujen hämärtymisestä sekä johto että ruohonjuuritasoilla. Mutta ehkä kaikki kääntyy kohta hyväksi? Nykytilanteessa olennaista olisi tarkastella, kuinka konsernirakenne voisi auttaa tuloksellisuuden parantamisessa. Riskien realisoitumisen todennäköisyyttä kun olisi perusteltua vähentää.
Vuodenvaihteesta 2014/15 loppukevääseen 2015 suunnittelimme OAMK:n vararehtorin kanssa tiettyjen tutkinto-ohjelmien opintopolkuyhteistyötä, joka olisi ollut molemmille osapuolille kannattavaa, ainakin silloin. Seuraava kuva antaa käsityksen periaatteesta suunniteltuna ennen OAMK:n muuttoa ja korkeakoulukonsernin muodostamista.
Kattavampi kuvaus suunnitelmasta on seuraavassa dokumentissa. Periaate ja mahdollisuudet eivät ole mitenkään vanhentuneet. Konsernirakenne voisi mahdollistaa vieläkin pidemmälle menemisen, tietenkin OKM:n suostumuksella.
Epäilen korkeakoulukonsernimme ruohonjuuritason näkevän mahdollisuudet johtoamme paremmin.