Nykyisessä yliopistolaissa on valuvika, joka on muotoiltu siihen tarkoituksellisesti samalla kun on soveltaen matkittu yrityslainsäädäntöä. Nimittäin yliopistolain mukaan yliopiston ylin päättävä elin on hallitus. Osakeyhtiössä yli päättävä elin on yhtiökokous (osakeyhtiölaki, 5 luku). Sillä yksin on valta muuttaa yhtiöjärjestystä.
Ehkä pieneltä vaikuttava yksityiskohta on, ettei yliopistolaki lainkaan määritä hallituksen kokouspöytäkirjojen allekirjoittajia. Osakeyhtiöissä hallituksen kokouspöytäkirjan allekirjoittaa lain mukaan kokouksen puheenjohtaja ja vähintään yksi hallituksen siihen valitsema jäsen. Usein pöytäkirjan allekirjoittavat kaikki osallistuneet hallituksen jäsenet. Palaan tämän eron mahdollistamiin erikoislaatuisiin menettelyihin jossakin myöhemmässä blogissani.
Yritysten yhtiöjärjestystä vastaa yliopistoissa johtosäännöt. Mutta yliopistolain mukaan yliopiston hallitus hyväksyy johtosäännöt (14 §). Niitä siis ei hyväksy yhtiökokousta vastaava yliopistokollegio. Symmetria osakeyhtiölain kanssa on täten räikeästi rikottu.
Seurauksena yliopiston hallitus pystyy hyväksymään johtosääntöjä, jotka ajavat ennemmin yliopiston johdon kuin yliopiston etua. Oulun yliopistossa tämä nähty koettu ylimmän johdon ja sen toimikausien sementoinnissa mm. poistamalla jo vuoden 2015 lopulla johtosäännöstä rehtorin toimikausirajoite. Tuo lienee silloin tulkittu painovirheen poistamiseen rinnastuvaksi ”tekniseksi korjaukseksi”, sillä sitä ei ole mainittu kokouspöytäkirjassa.
Yliopiston hallituksen mahdollinen yliopistoyhteisöstä piittaamaton enemmistö voi mennä vieläkin pidemmälle. Johtosäännön kautta se voi mm. rajoittaa kollegion kokouksia ja ajankohtia, määrätä esityslistat, esittelijät ja sihteerit. Vähemmänkin silmiinpistäviä vaihtoehtoja on olemassa. Niinpä hallituksen ulkopuolisten jäsenten valinnassa olisi korostuttava yliopistoyhteisön edun.
Lisäksi rehtorilla on oikeus olla läsnä ja käyttää puhevaltaa (ilmeisesti rajoittamatonta! Oliko tämä todellakin ollut lainsäätäjän tarkoitus?) yliopiston kaikkien toimielinten kokouksissa (17 § viimeinen momentti).
Tämä antaa mahdolliselle yliopistoyhteisöstä piittaamattomalle rehtorille mielestäni liikaa valtaa. Se mahdollistaa mm. kollegion kokousten dominoinnin ja minimissäänkin kahlitsee hallituksen ja yliopiston ylimmän johdon luottamukseen liittyviä keskusteluja.
Erinomainen näkemys ”yliopiston hallitus pystyy hyväksymään johtosääntöjä, jotka ajavat ennemmin yliopiston johdon kuin yliopiston etua”. Hieman laajentaen tuota: Raksila-hankkeen aikana on tuotu vahvasti esiin, että yliopiston hallitus tietää pathaiten yliopiston tarpeet ja toimii yliopiston hyväksi. Näyttää kuitenkin enemmän siltä, että yliopiston hallitus tietää pathaiten yliopiston johdon tarpeet ja toimii yliopiston johdon hyväksi.
Oletan, että mainitun vuoden 2015 pöytäkirjan osalta kollegio ei voi tehdä enää mitään?
Tuollainen pöytäkirjan laadinta on iljettävää.
Viimeisestä hallituksen kokouksesta, joka oli kolme viikkoa sitten, ei ole julkaistu pöytäkirjaa. Kuitenkin lehdistö on toistanut hallituksen puheenjohtajan toiveesta asioita siitä kokouksesta totuutena, vaikkeivat toimittajat ole voineet tietoja mistään tarkastaa.
On kummallista, että valmiiksi päätösesitysten muotoon laaditun esityslistan muokkaaminen kokouspöytäkirjaksi on kestänyt jo nyt kolme viikkoa. Onkohan ongelma sopivien sanamuotojen löytämisessä? Vaiko kenties siinä, että kokouksessa tehdyt päätökset eivät tarkkaan ottaen tukisikaan heti seuraavana päivänä Kalevassa uutisoitua tekstiä hankkeen mullistavasta visiotyöstä? Toivotan rohkeutta pöytäkirjan laatijalle. Pakkohan se on ennen pitkää joka tapauksessa julkaista.
Seuraavan kokouksen esityslista on nyt siellä, mutta ei edelleenkään edellisen pöytäkirjaa. Löytyisiköhän kirjaamosta?
Millä tavalla johtosääntöä muuttamalla yliopiston rehtori varmistaisi taakseen enemmistön kollegiossa? Mikä olisi pienin tarvittava tekstimuutos? Minua kiinnostaisi kuulla Ollin kanta.
Tiedän, että kysymykseeni liittyy riski, että rehtorimme hyväksyttää tuon muutoksen seuraavassa hallituksen kokouksessa.
Kiitos kysymästä. Sementointi voi onnistua esimerkiksi muuttamalla johtosäännön 6 § siten, että eräälle ryhmälle määritetään yhtä vaille puolet kollegion jäsenyyksistä. Tämä on yliopistolain mukaista.
Tuollainen muutos ei kuitenkaan voi koskea nykyistä kollegiota. Taktisesti seuraava otollinen hetki muutokselle on siksi vuonna 2025 ennen yliopiston hallintoelinten vaaleja. Silloin vuoden 2026 keväällä hallituksen ja rehtorin tili- ja vastuuvapautta myös johtosäännön osalta on myöntämässä tuore (ikävimmässä tapauksessa uusin säännöin valittu) kollegio.
Nykyisen kollegion on siksi yliopiston hallituksen ulkopuolisten jäsenten valinnassa oltava erittäin huolellinen. Sillä on ratkaiseva vastuu yliopistoyhteisömme tulevaisuudesta.
”Yliopiston hallituksen mahdollinen yliopistoyhteisöstä piittaamaton
enemmistö voi mennä vieläkin pidemmälle. Johtosäännön kautta se voi
mm. rajoittaa kollegion kokouksia ja ajankohtia, määrätä esityslistat,
esittelijät ja sihteerit.”
Silloinhan kolleegiolle ei jää mitään edellytyksiä valvoa hallituksen
toimintaa. Voiko kolleegio yhä vaatia hallitukselta haluamiaan
selvityksiä esim. vastuuvapautta arvioidessaan? Mietin onko hallitus
viimeaikoina pyrkinyt torppaamaan kolleegion mahdollisen ylimääräisen
kokouksen asialistoineen. Kolleegion pitää varmaankin siirtyä maan
alle rehtorin ulottumattomiin käymään tärkeät keskustelunsa.
Yliopistolain perusteella kollegiolle ei ole suotu mahdollisuutta kysyä hallitukselta yhtään mitään. Hallituksen ei välttämättä tarvitse piitata kollegiosta.
Hallituksen ei tarvitse piitata muistakaan yliopistoyhteisön jäsenistä, kuten tieto- ja sähkötekniikan tiedekunnan ensin kahdeksan ja sitten kymmenen tutkimusyksikön johtajat ovat saaneet havaita. Sen ei tarvitse myöskään välittää tosiasioista, mikä on dokumenteista todennettavissa.
Kollegion ainut instrumentti on yliopistolain 22 § mukaan tili- ja vastuuvapauden epäämiset, hallituksen jäsenten erottamiset ja korvausvastuuseen asettamiset.
Tulen myöhemmin riisumaan yliopiston johtamisen naamion.