Vuoden 2023 loppuun mennessä yliopistokollegion on valittava ainakin neljä hallituksen ulkopuolista jäsentä. Kollegion on jo nyt pohdittava, millaisilla ulkopuolisilla hallituksen jäsenillä olisi parhaat valmiudet ja osaaminenkin keskustella suoraan yliopistoyhteisön kanssa. Tämähän vaatii ns. jalkatyötä.
Liian kiireisiltä ihmisiltä ei voi odottaa aikaa perehtyä yliopistoyhteisöön ja yliopiston vaikuttavuuteen myös kokousten ulkopuolella. Yliopistoyhteisömme kykenee varmasti tunnistamaan henkilöitä, joilla on aikaa, halua ja tarvittua tietoa ja osaamista. Kollegion on sitten pystyttävä yhteisön edun mukaisiin valintoihin.
Oulun yliopiston hallitukseen kuuluu tällä hetkellä 11 jäsentä, joista viisi on yliopistoyhteisön ulkopuolisia. Yliopistolain mukaan hallituksen jäsenistä vähintään 40% on oltava ulkopuolisia. Viittä ulkopuolista jäsentä voinee perustella hallituksen päätösvaltaisuuden säilyttämisellä ulkopuolisen jäsenen erotessa ennen toimikautensa päättymistä.
Jatkan spekulointiani: jos 10 hengen hallituksessa olisi kuusi yliopistoyhteisön sisältä vaaleilla valittua ja neljä ulkopuolista jäsentä, nousisiko yliopistoyhteisön vaikutusvalta? Tuolloin kollegion on kyettävä nopeasti valitsemaan uusi jäsen eronneen tilalle. Kuinka tuohon saataisiin valmiudet?
Yliopiston hallituksen ulkopuolisia jäseniä valittaessa yliopistokollegion muistettava hallituksen päättävän yliopiston sisäisistä asioista. Tietenkään yliopiston edun ajaminen sen ulkopuolella ei ole hallituksen jäseneltä kiellettyä, mutta sitä ei voi edellyttää tai odottaa. Tuollainen voi olla jopa ristiriidassa jäsenen muiden tehtävien kanssa.
Olennaisempaa on ulkopuolisten hallituksen jäsenten yhteydenpito yliopistoyhteisöön ruohonjuuritasollakin. Kollegion olisi tarkasteltava näitäkin valmiuksia hallituksen jäseniä valitessaan. Analogia löytyy yrityksistä: niiden hallitusten jäseniltä edellytetään oman ymmärryksensä muodostamista toiminnasta ja tilanteesta faktoja yhdistelemällä.
Olen miettinyt yli kymmenen vuotta, miten yliopistoyhteisö yliopistokollegion kautta voisi paremmin pitää hanskassa yliopistonsa toimintaa. Laki sinänsä tarjoaa kollegiolle kyllä työkalut toimiin.
Seuraavassa ehdotukseni:
– Hallituksen jäsenten toimikaudeksi yksi vuosi. Jos jäsenen toiminta ei miellytä, niin jäsenen saa pikaisesti vaihtoon. Yliopistokollegiohan ei voi hallituksen jäsentä suoraan erottaa. Samalla saadaan vaalit vuosittaisiksi.
– Yliopistokollegiohan vahvistaa sisäisten jäsenten valinnan. Jos sisäinen jäsen ei miellytä, niin kollegio voi valinnan jättää vahvistamattakin. Mielenkiintoinen tilannehan siitä tulisi, mutta niin laki sanoo. Keskustelin syntyvästä tilanteesta aikanaan Hannu Pietilän kanssa.
– Yliopistokollegio haastattelee syvällisesti (kasvokkain) kaikki hallitukseen ehdolla olevat. Näin voidaan varmistaa, että hallitukseen ei pääse paukapäitä tai jees-miehiä ja -naisia.
– Tarkistetaan (myös haastattelussa), että hallitukseen tulevilla on ymmärrys yliopiston perusbisneksestä eli opetuksesta ja tutkimuksesta.
– Jos hallituksen toiminta ei yleisesti miellytä, niin voi tehdä erityistilintarkastuksen ja/tai jättää myöntämättä tili- ja vastuuvapautta.
Tuossapa ne konstit ovat.