Kahdessa aiemmassa blogiartikkelissani esitin keskeytysriskille altistuneiden osuuksia lukuvuodesta 2016 lähtien. Yliopistomme kohdalla nähty nousu vaikuttaa lohduttomalta, joten on syytä katsoa viime vuosikymmenen alkuun Tuolloinkin yli viidennes yliopistomme 18-22 vuotiaista opiskelijoista jäi alle 30 opintopisteen lukuvuosikertymän:
Yliopistomme tutkintosaanto oli tuolloin luokkaa 62%, kun valtakunnan keskitaso ilman Oulua oli 67%. Onnistuimme muutamassa vuodessa tiedon varassa toimien kääntämään takamatkan edelläkävijyydeksi, hetkeksi liki 79% maisteritutkintosaannon ja suhteessa eniten määräajassa valmistuvia tuottavaksi yliopistoksi.
Ei ole vaikea nähdä käännepistettä 2016. Tuolloin yliopistomme teki suuren organisaatiomuutoksen, joka poisti koulutuksen toiminnan fokuksista ja saattoi muuttaa sen pelkäksi lypsykohteeksi.
Nyt yliopistostamme ylempään korkeakoulututkintoon valmistuvista valtaosa on aloittanut 5-7 vuotta sitten. Tänä ja ensi vuonna aloittavista valmistuvat pääsevät valmistumiseen asti pääasiassa tällä vuosikymmenellä. Heidän edistymiseensä ehtisi vielä vaikuttamaan. Koulutusrehtori blogissaan 15.11.2022 näyttää kuitenkin akuuttien ongelmien ratkaisemisen sijaan tähtäävän 2030-luvulle:
Ennen oli ennen. Kohta tutkintosaantomme on jälleen kuten ennen. Jo nyt johdamme kisaa uusien opiskelijoiden pettymysten tuottamisessa.
”Ohjelmassa on painotettava etenkin opiskelijoiden parempaa ohjausta, hyvinvoinnista huolehtimista ja joustavuuden saamista luontevasti osaksi opiskelua.” Muistaakseni nämä ongelmat ratkaistiin Oulun yliopistossa 20 vuotta sitten, kun perustettiin omaopettaja-armeija tekemään juuri noita asioita.
This train wreck is caused by incompetent management.
Juha on ihan oikeassa. Silloin aikanaan pieni haaste oli siinä, että omaopettajaksi piti nimetä henkilö, jolla on pysyvä työsuhde yliopistoon. Tästä tuli ongelma, kun juuri professoreiden lisäksi ei vakituisia henkileitä ollut.
Mutta nyt on nyt:
Omaopettaja (https://www.oulu.fi/fi/opiskelijalle/opiskelun-tuki-ja-yhteystiedot-opiskelijalle/omaopettaja)
Oulun yliopistossa jokaiselle uudelle opiskelijalle nimetään omaopettaja, joka ohjaa opiskelijaa vähintään kandidaattivaiheen ajan. Omaopettajatoiminnan tavoitteena on varmistaa opintojen sujuva käynnistyminen sekä tukea opiskelijaa opintojen etenemisessä.
Omaopettaja neuvoo ja ohjaa opiskelijaa opintojen alkuvaiheessa ja perehdyttää opiskelijaa yhdessä pienryhmäohjaajan kanssa yliopisto-opintojen käytäntöihin. Omaopettaja on opiskelijan lähiohjaaja, joka osaa antaa tietoa myös muista opiskelijoille suunnatuista palveluista.
Omaopettaja seuraa opiskelijan opintojen etenemistä sekä tukee ja neuvoo opiskelun solmukohdissa. Useimmissa tutkinto-ohjelmissa omaopettaja on myös opiskelijan HOPS-ohjaaja, joka auttaa opiskelijoita HOPSin muokkauksessa.
Kiitos Olli selkeästä todellisen ongelman kuvauksesta.
Kiitos myös toimivaksi todetusta korjausesityksestä.
Isommaksi ongelmaksi taitaa osoittautua ’Tutkijaopen’ esittämä ”incompetent management”.
Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Mikään muu yliopisto ei lähtenyt korona-aikana samalla laajuudella kieltämään lähiopetusta. Tuosta digiloikasta maksetaan nyt kovaa hintaa. Raivoa herättävät Peppi- ja salitekniikkaongelmat ovat sulkutoimilla aiheutettuun tuhoon verrattuna pikkuharmi.
Concerning the digiloikka, our management saw Covid19 as an opportunity to push their campus idea. They couldn’t have cared less of the students.
Kysehän ei ole tässä nyt pelkästään koronasta ja etäopetuksesta. Liike huonompaan on tehty aikaisemmin. Opetus on huonosti resursoitu ja organisoitu. Se on se tärkein syy tälle ongelmalle. Etäopetuksesta on managementilla se harhaluulo (tulkitsen) että se vaatisi vähemmän resursseja. Asiahan on juuri päinvastoin. Laadukas etäopetus tallenteineen ja ohjauskeinoineen vaatii enemmän resursseja.
Jokainen on nahoissaan tuntenut, että huonompaan suuntaan ollaan menty ja milloin tuo kehitys alkoi. Onkohan johtomme riittävän pätevää johtamaan yliopistoa muuhun kuin harhaan?
Tutkimusyksiköiden johtajien tilaisuudessa johtomme kertoi toimintakulttuurin voittavan strategian. Mutta toimintakulttuuriin vaikutetaan ensi kädessä organisaatiolla, eikä käskyttämällä johtamaan paremmin ja tekemään kovemmin töitä.