Tällä hetkellä voinemme luottaa heinäkuun 2023 tutkintojen tulleen kirjatuksi, joten uskallan esittää karkeat koko vuoden tutkintoennusteet. Alemmat ja ylemmät korkeakoulututkinnot ovat kertyneet seuraavasti:
Kandintutkintoja on aiempien kertymistahtien mukaan nyt tulossa 1293 ja ylempiä korkeakoulututkintoja 1456. Jättämällä mallista pois heikoimmat kandi- ja maisterivuodet päästään lukuihin 1331 ja 1501. Ennusteisiin voi palata tammikuussa toivottavasti todeten ne liian pessimistisiksi. Toisaalta tavoitetasomme ovat 1600 ja 1757.
Mutta ovatko OKM:n kanssa sovitut tutkintotavoitteet pelkkiä toiveita? Olisi tietenkin kiintoisaa kuulla OKM:n virallinen kanta: ovatko yliopistojen tutkintotavoiteluvut kevyttä viihdettä vai sitoumus panostuksista tuloksellisuuteen? Olisiko tavoitteet aiempien kokemusten perusteella otettava vakavasti?
Seuraavassa taulukossa näkyy yliopistomme pyrkivän sopimuskaudella 2021-2024 kasvattamaan osuuttaan tutkinnoista. Tällaisen tavoitteen odottaisi näkyvän tutkintokoulutuksen tuloksellisuuteen panostamisena. Opiskelijasisäänottojen osalta onkin jo aiemmin tehty suuri nosto.
Taulukossa ehkä kiintoisinta on yliopistomme ylempien korkeakoulututkintotavoitteen leikkaus 1545 –> 1467 kaudelta 2013-16 kaudelle 2017-20. Löytyisikö selitys tavoitteiden saavuttamisasteesta vai jostakin muusta?
Alta näemme, miten saavutustasomme kaudella 2013-16 vertautui muihin yliopistoihin. Ylempien korkeakoulututkintojen osalta olimme saavuttaneet tavoitteesta 87%. Seuraavaksi heikoiten pärjännyt yliopisto 96%. Tulosneuvotteluihin aikoinaan osallistuneena voin aavistaa käydyn keskustelun ja ohjeistusten luonteet.
Yllä keskeneräistä kautta 2021-22 voi verrata yliopistojen välillä ja pohtia, miltä koko kauden 2021-24 tulos voisi näyttää. Kiintoisa tapaus on Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto, joka lähti kandikoulutusvolyymin kasvattamiseen pandemian kynnyksellä.
Helsingin yliopiston kertymissä 2021-22 painaa vuoden 2020 tyhjennysharjoitus (tutkintorakenneuudistus). Sen seurauksena tutkintokertymä kävi pohjalla 2021 aiheutettuaan ylivuodon 2017-20. Aalto-yliopisto teki oman vastavan tyhjennysharjoituksensa jo kaudella 2013-16. (kommentin pohjalta lisätty 09:40 23.8.2023)
Myös oman yliopistomme tilanne on mielenkiintoinen, sillä ehkä meidän ei kannattaisi näkyä pahnanpohjimmaisten joukossa. OKM-sopimuskausi on kesken, mutta tällä hetkellä tutkintomäärämme eivät vaikuta olevan merkittävässä kasvussa. Kanditutkintojen ennustettu kasvukin selittyy liki täysin tietojenkäsittelytieteiden vientikoulutuksesta.
Voimme pohtia, kuinka hyvin yliopistomme arvo ”kannamme vastuuta” on toteutunut OKM:lle ja yhteiskunnallemme annettujen lupausten noudattamisessa. Heikko tavoitteiden saavuttaminen saattaa pahimmillaan kertoa opiskelijoiden koulutuksen laiminlyönneistä.
Onko olemassa dokumenttia, josta näkyy perusteet luvata 1600 kandia ja 1757 maisteria? Noihin lukuihin vuosina 2021-24 päästäkseen maistereita ja kandeja olisi ensi vuonna tultava molempia yli 1000 enemmän.
Muuten, Aalto-yliopiston taso 2013-16 selittyy tutkinnonuudistuksesta 2016. Ennemmin tuollainen harjoitus täälläkin kuin yt:t.
Oletan, että tutkintotavoitteiden noston takana on yliopistomme OKM:n kanssa solmiman tulossopimuksen kohta ”koulutus- ja osaamistason nosto-ohjelman koulutuslaajennukset vuosina 2021 ja 2022”. Tuossa yliopistomme otti suurimman, n. 17% osuuden valtakunnan lisäpaikoista (2021+2022 kaikkiaan 710 kpl). Nosto on erillisrahoitettu, mutta en tiedä siihen liittyviä ehtoja. Mistään OKM:n pyyteettömästä lahjasta ei varmasti ole kyse.
Lisäsin blogiin maininnan Aallon tutkintorakenneuudistuksesta.
710 sijaan kandidaatiksi opinnot aloittaneiden määrä yhteensä vuosina 2021 ja 2022 nousi alle 300. Nämä tiedot näkee Vipusesta. Osaatko sanoa, miksi kasvu jäi vajaaksi?
Yritin hakea tähän liittyviä selityksiä hallituksen, koulutusneuvoston ja koulutuksen johtoryhmän pöytäkirjoista 2021-23. Kahden jälkimmäisen elimen pöytäkirjoja vuodelta 2023 en löytänyt. Kaikki muut kävin läpi.
Mitään mainintaa tämän asian käsittelystä ei missään pöytäkirjassa osunut silmiini.
Hyviä havintoja Ollilla. Katsotaanpa tammikuussa (tai myöhemmin), miten yliopisto lopulta piti lupauksensa. Tästä tuleekin mieleen erään hankintatoimen kurssini asiantuntijan luento. Kyseessä oli suomalaisen suuryrityksen ostojohtaja. Hän kertoi omasta toimintatavastaan suurten järjestelmähankintojen yhteydessä. Hänellä käytäntö oli, että heti hankintasopimuksen allekirjoituksen jälkeen (melkein seuraavana päivänä) hän soitti järjestelmän toimituksesta vastaavalle johtajalle ja kysyi, mitä kyseinen yritys oli tehnyt, jotta järjestelmä toimitetaan sovitussa aikataulussa ja sovitun laadun / ominaisuuksien mukaan. Hän sitten jatkoi samaa yhteydenpitoa säännöllisesti koko toimitusajan, joka saattoi olla esim 2 vuotta. Onko niin, että tulossopimusten jälkeen OKM ei ole erityisen kiinnostunut siitä, miten yliopistoissa hommia hoidetaan? Liittyykö tämä ehkä yliopistojen autonomian piiriin? Ehdottaisin kuityenkin, että OKM rekrytois vaikka Tokmannilta pätevän ostajan hoitamaan yliopistoilta ostettavia tutkintoja.