Oulun yliopiston väkeä kiinnostanee yliopiston fyysisen rakenteen ja sijainnin korrelaatio opiskelijoiden menestymisen kanssa. En valitettavasti ole löytänyt tästä suomalaista tutkimusta. Dataa ja historiaa lienee tuollaiseen analyysiin liian vähän.
Amerikkalaiset kollegani ovat pariinkin kertaan osoittaneet vertaisarvioitua runsaasti viitattua Landscape and Urban Planning -lehden Campus Score -artikkelia vuodelta 2017 (*). Heidän mukaansa kampuskehittämissuunnitelmissa se on johtanut investointeihin kampusasumiseen (yliopistojen siihen liittyvä ansainta on oma lukunsa).
Tuossa artikkelissa on analysoitu USA:n tohtorintutkintoja myöntävien 103 tutkimusyliopiston kampus- ja opiskeludataa. Nelivuotisia BA/BSc -tutkinto-opiskelijoita tarkastelevia tuloksia ei voine suoraan yleistää Suomeen ja Ouluun.
Artikkelin ehkä mielenkiintoisin anti on kampuspisteytys (campus score), joka näyttää korreloivan mm. opintojen edistymisnopeuden kanssa. Sen selitysaste nimellisesti nelivuotisten BA/BSc tutkintojen kuuden vuoden saannon kohdalla (GRA6) on korkea.
Kiinnostava seikka olisi Oulun yliopiston mahdollinen ali- tai ylisuoriutuminen amerikkalaisten verrokkiensa rinnalla. Tätä varten olisi arvioitava kanditutkintoja tuottavan Linnanmaan kampuksen CScore.
Kolmivuotisten kandintutkintojemme kohdalla lienee systeemierojen (**) vuoksi armeliaasti lisättävä neljä vuotta opinto-aikaan ja sitten katsottava seitsemän vuoden kandisaantoa, joka on 72.4%. Tämä 2015/16 aloittaneiden saanto on tällä hetkellä tuorein Vipusen tilastoista saatava. Se vastaa karkeasti kampuspisteytystä (CScore) 130.
Ylempien korkeakoulututkintojen seitsemän vuoden saanto 2023 on Oulussa 56.2% ja kymmenen vuoden 68.9%. Nämä eivät valitettavasti ole vertailukelpoisia artikkelin kampuspisteytysten kanssa.
Kampuspisteytyksen painotuksiksi Campus Score– artikkelissa on regressiomallin kautta saatu seuraava:
Vihreyden mittana on puustopeite% neljännesmailin (400 metriä) etäisyydellä yliopistorakennuksista, asuminen tarkoittaa kampuksella asuvien opiskelijoiden %osuutta ja kaupunkimaisuus sijoittuu välille keskusta-maaseutu. Kiinnostavasti kampuspisteytyksessä kärkeen sijoittuivat Columbia ja Princeton, joiden molempien opiskelijoiden valtaosa asuu vehreillä kampuksilla. Edellinen on urbaani kampusyliopisto Manhattanilla, jälkimmäinen kampusyliopisto keskellä omakotiasutusta.
Kaavaa ei valitettavasti pysty suoraan soveltamaan esimerkiksi Linnanmaan kampukseen. Silloin pitäisi ottaa huomioon alkuperäiselle datalle tehdyt indikaattorikohtaiset jakaumanormalisoinnit.
Joka tapauksessa johtopäätökset ovat kiintoisat. Ns. ”commuter campus” -ratkaisut eivät vertailussa pärjänneet:
Ehkä Oulun yliopiston olisi perusteltua ottaa tällaisetkin seikat huomioon infrastruktuuripohdinnoissa.
(*) Hajrasouliha A. (2017) Campus score: Measuring university campus qualities, Landscape and Urban Planning, Vol. 158,
pp. 166-176, ISSN 0169-2046, https://doi.org/10.1016/j.landurbplan.2016.10.007.
(**) Suomessa useimpien tavoitteena on ylempi korkeakoulututkinto, monilla välissä asevelvollisuus, USA:ssa kirittäjänä opiskelumaksut, Suomessa opintonsa 1.8.2024 ja myöhemmin aloittaneiden opintolainahyvityksen vaikutus lienee vahvistunut vasta viime aikoina
Princetonin kampus on 1700-luvulta ja sen vanhimmat rakennukset ovat tuolta ajalta. Niissä olen käynytkin. Columbia muutti Manhattanin pohjoisosaan 1800-luvun puolivälin jälkeen, jolloin se oli ’kaukana’. Nykyisin sen vieressä on Harlem.
Täkäläisessä Joukon lietsomassa kampusmaniassa on saatava järjen ääni kuulumaan. Campus Scoren painotukset kertovat olennaiset tavoiteltavat seikat.
Ollilta jälleen kerran hieno nosto!
Chalmers sijoittuisi pisteytyksessä erinomaisesti. Vihreä liki vuoden ympäri, opiskelija-asuminen kampuksella ja urbaani.
Mistä Chalmersin kampuksesta on kyse? Göteborgissa Lindholmenin kampus tyhjenee ja muuttavat Johannebergiin.
https://www.chalmers.se/en/current/news/chalmers-prepares-for-more-students-at-johanneberg-and-fewer-at-lindholmen/
https://studentportal.gu.se/en/news/the-it-faculty-discontinues-as-an-independent-unit
Kokemusta on molemmista: opiskeluni olivat Lindholmenissa, kämppä puolestaan Johannebergissä.
Ollilta jälleen mielenkiintoinen tarkastelu ja tukeutuminen tieteen tuloksiin silloin kuin niitä on käytettävissä.
Haasteellinen tutkimuksellisesti asia on, kuten Olli toteaa ”En valitettavasti ole löytänyt tästä suomalaista tutkimusta. Dataa ja historiaa lienee tuollaiseen analyysiin liian vähän.”Tämä meillä suomalaisilla on haasteena monella tieteenalalla. Sattuipa kerran yksi lääkiksen asiantuntija tokaisemaan, että ”meillä on paljon tauteja, joita Suomessa ei voida tutkia, kun on niin vähän väkeä”.
Voisin väittää (ja Olli voi iha vapaasti kumota), että Suomessa suhteellisesti enemmän käytetään tieteessä case-tutkimusta, kuin esim USA’ssa, Briteissä ja Manner-Euroopassa. Case-tutkimuksella voidaan saada hyviäkin kuvauksia ilmiöistä päätöksenteon tueksi. Kun ilmiötä tri-anguloidaan, voi kuvaus olla hyvinkin ’kiinnostava’. Jos vaikka aloitan Helsingin yliopiston kampustutukimusen sillä, että yliopiston päärakennus valmistui Helsingin keskustaan 1932 ja Helsingin väkiluku tulloin oli n. 20 000. Missä suhteessa siis voi käyttää Helsingin yliopiston keskustakampusta esimerkkinä jonkin muun suomalaisen yliopiston keskustakampuksen rakentamiseen?
Toistettavuuteen fiksoituneena en ole tapaustutkimusten asiantuntija, joten näkemykseni on kapea. Niillä on varmasti paikkansa esimerkiksi aineiston keruuta suunniteltaessa. Muutoin saatetaan harhautua hakemaan vahvistusta valmiille johtopäätökselle.
Hyvät työkalut, hyvissä käsissä kun vielä tietää työkalujen sopivuuden on ehdottomasti hyvä juttu. Mitä tulee toistettavuuteen, mieleen tulee kiivaat(kin) keskustelut Teknillisen tiedekunnan tiedekuntaneuvostossa tuotantotalouden ja teknillisempien tieteiden edustajien välillä tutkimusten toistettavuudesta liittyen väitöskirjatutkimuksiin. (Ne oli hyviä aikoja!)
Puhutaan joskus termistä ”Law of the instrument” eli ”välineen laki”. Tämähän viittaa ihmisten taipumukseen käyttää tuttua työkalua tai menetelmää ongelmien ratkaisuun, vaikka se ei olisi paras mahdollinen vaihtoehto. ”Jos ainoa työkalusi on vasara, kaikki ongelmat näyttävät nauloilta.”
Tämän ajatusmallin kuvasi Abraham Kaplan vuonna 1964 ja myöhemmin Maslow vuonna 1966.
Tieteessä ja tutkimuksessa tämä ilmiö voi näkyä esimerkiksi siinä, että tutkijat käyttävät suosimiaan teorioita, menetelmiä tai mittareita myös tilanteissa, joissa toisenlainen lähestymistapa voisi olla hedelmällisempi.
Tunnettuja esimerkkejä tästä ilmiöstä ovat:
Taloustieteessä: Kaikkia yhteiskunnallisia ilmiöitä yritetään selittää taloudellisin mittarein, vaikka ne eivät aina ole soveltuvimpia.
Teknologian kehityksessä: Yritykset panostavat olemassa oleviin teknologioihin, vaikka uudet innovaatiot voisivat tarjota parempia ratkaisuja.
Tieteellisessä tutkimuksessa: Tietyn tilastollisen menetelmän tai mallin käyttö siitä riippumatta, sopiiko se parhaiten analysoitavaan aineistoon.
Välineen lain tunnistaminen on tärkeää kriittisen ajattelun ja monitieteellisen yhteistyön kannalta, jotta voidaan välttää liian yksipuolista ajattelua ja löytää tilanteeseen parhaiten sopivat menetelmät.
(ChatGPT auttoi minua kirjoittamaan yllä olevan)