Opetus-ja kulttuuriministeriön yliopistojen rahoitusmallissa nopeasti tuotetut tutkinnot tuovat enemmän rahoitusta kuin hitaammin kertyvät. Oulun yliopistossa nopeasti suoritettujen kandintutkintojen osuus ei merkittävästi poikkea muista yliopistoista.
Oulun yliopisto ei enää ole kärkijoukossa, mutta tämä olisi korjattavissa vastaavasti paremmalla tutkintosaannolla.
Seuraavassa taulukossa on neljässä vuodessa kandintutkintonsa valmiiksi saaneet aloituslukuvuodesta 2014/15 lähtien. Oulun yliopistossa 2018/19 aloittaneiden kandiksi valmistuneiden osuus oli jo yliopistolaitoksen toiseksi alhaisin. Tämä on ikävä havainto ja kertonee opintojen keskeytyksistä.
Seuraava muutamaa yliopistoa koko yliopistolaitosta vasten vertaileva graafi osoittaa, että Oulun yliopistossa on tapahtunut jonkinasteinen käänne noin 2017 aloittaneiden kohortissa. Näemme seuraavina vuosina, onko se pysyvä kuin myös myös kehityksen muissa yliopistoissa.
Tällä kehityksellä näyttää olevan korrelaatio nuorten alkuvaiheen opiskelijoiden täyden opintotuen 45 opintopisteen rajan saavuttamisen kanssa. Muutos on tapahtunut noin 2017. Oulun yliopiston organisaatiomuutos oli 2016.
Aiheuttaako valmistumisnopeuden painottaminen houkutuksen hylätä opintojen alussa kompuroivat? Onko Oulun yliopistossa ”varhaisen välittämisen” tuotto katsottu negatiiviseksi? Onko sitä laskettu? Onko muista yliopistoista poikkeavan kehityksen takana Oulun yliopiston edellisen rehtorin tekemä organisaatiomuutos?
Pelkään, että olemme Oulussa valmistuneiden kohdalla nähneet vasta eron repeämisen ensimmäiset merkit.
Hyvää analyysiä. Luvut pitäisi kyllä herättää asiasta vastaavia (siis ketä?) toimimaan.
Minua on pitkään mietityttänyt, miten on mahdollista, että niinkin arvokkaan ’tuotteen’ kuin kandidaatti ja maisteri tuottamisesta ollaan oikeasti niin vähän kiinnostuneet. Yritysmaailmassa tehtäis kovasti työtä sen eteen, että saanto ja läpimenoaika saataisiin kohdilleen. Ollin esittämät luvut osoittavat, että parannuspotentiaalia on runsaasti. Toistan myös vielä sen, mitä yliopiston laatuauditoinnin puheenhoitaja, professori Ellen Hazelkorn, aikanaan (2018) laatuauditoinnin päätösseminaarissa ihmetteli: ”Miten on mahdollista, että yliopistosta valmistuu määräajassa niin pieni prosenttiosuus?” Hänen mielestä tulloin kaikki luvut alle 90% olivat pieniä.
Tapahtuiko 2016/2017 muita muutoksia, jotka voisivat selittää Oulussa todetun kehityksen? Tapahtuiko Tampereella vuotta myöhemmin jotain vastaavaa? Päteekö ceteris paribus?
Koulutukselle allokoitujen Oulun yliopiston yhteisten kulujen osuus lähti noihin aikoihin merkittävään selittämättömään nousuun. Voimme tietenkin epäillä kyseen olevan organisaatiomuutoksen vaikutuksista. Kollegio ei aikoinaan saanut asiasta selitystä. Olen aiemmin käsitellyt tätä blogissa https://www.silven.fi/index.php/2022/08/23/viela-yhteiskustannuksista/
Tampereen muutoksen taustoja en ole tarkemmin analysoinut. Sillä voi olla korrelaatio 1.1.2019 toteutuneen yliopistofuusion tiedekuntaratkaisuihin.