Seuraavassa graafissa on eräissä yliopistoissa alle 30 opintopistettä lukuvuonna suorittaneiden alle 23 vuotiaiden opiskelijoiden osuudet. Oulun yliopiston kehitys ei valitettavasti ilahduta. Data on opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) Extra Vipunen -portaalista.
Kuinka kauan Oulun yliopiston johto ja hallitus kykenevät olemaan piittaamatta tästä tilanteesta? Käänne heikompaan osuu ajallisesti yksiin vuoden 2016 alussa tehdyn organisaatiomuutoksen kanssa. Voisiko tuossa olla juurisyy?
Alkuvaiheen opintojen heikko eteneminen pudottaa opiskelijoita ns. täydeltä opintotuelta ja johtaa monen kohdalla opintojen keskeytymiseen. OKM-rahoitus kuitenkin isoksi osaksi nojaa tutkinnoista tulevaan rahoitukseen, joten keskeyttämiset tuskin ovat yliopiston etu.
Ihmettelen, ettei edes Oulun yliopiston ylioppilaskunta ole älähtänyt tilanteesta. Sehän menettää jäsenmaksutuloja.
Jokin on muuttunut 2010 alkupuolelta, jolloin jouduin ylioppilaskunnan kritiikin kohteeksi joutuessani lain velvoittamana päättämään opinto-oikeuksien jatkamisesta. Siellä oltiin hyvin huolissaan mahdollisista jäsenmaksumenetyksistä. Eivätkö opintojen keskeyttämiset alkuvaiheessaan kuitenkin johda kroonisempaan jäsenmaksukatoon kuin loppuvaiheessa olevan opiskelijan vauhditettu valmistuminen? [Kaikille opintosuunnitelman toimittaneille tietenkin myönnettiin lisäaika].
Joka tapauksessa ei ole yksin opiskelijan kädessä pysyä opiskelemassa ja saada tutkintonsa valmiiksi. Tämä on myös organisaation tehtävä ja ongelma.
Näemme Oulun yliopistossa täysin tarpeetonta pettymysten tuottamista. Parempaankin kyettäisiin.
Itse näen tilanteeseen useita syitä.
– Koulutus ei kiinnosta Oulun yliopistossa johtoporrasta. Yksiköissä tämä näkyy siten, että ei koulutukseen panosteta rahallisesti vaan mennään minimiperiaatteella eli siihen käytetään niin vähän rahaa ja aikaa kuin on mahdollista.
– Opiskelijoiden osaaminen tunnustaa olevan aiempaa vaisumpaa. Tämä johtuu varmasti ainakin osittain sisäänotosta ja siitä, että Oulun yliopisto ei ole pärjännyt rektytointikilvassa suhteessa muihin oppilaitoksiin.
– Korona-ajan opiskelijoiden opittu tyyli on etäopiskelu. Heitä on hankala saada paikan päälle luennoille mikä näkyy osin opintosuorituksissa ja todennäköisesti myös opiskelijoiden henkisessä jaksamisessa. Henkisen jaksamisen kanssa painivia opiskelijoita on selkeästi aiempaa enemmän. Toki tämä voi johtua myös siitä, että tukea yliopiston puolelta saa liian vähän kun opetuksen resurssit on vedetty liian tiukalle.
– Omasta mielestä opiskelun suunnittelu on liikaa opiskelijan vastuulla. Omaan aikaan oli suunniteltu lukujärjestys ja kaikki meni hyvin kun noudatti sitä. Ei ollut pakko noudattaa, mutta kun noudatti niin ei tarvinnut itse miettiä opintojen suunnittelua vaan riitti kun suunnitteli muun elämän opintojen ympärille.
Hyvä lista. Kaksi ensimmäistä kohtaa vielä vahvistavat toisiaan. Kun ei kiinnosta, se kyllä näkyy (myös) ulospäin, sana leviää ja hakeudutaan muualle opiskelemaan, jossa ehkä kiinnostaa.
Ei ole sattumaa että perustutkinto-opiskeluun ei resursseja ole löytynyt, johtoa kiinnostava metriikka löytyy ihan toisaalta. Taustalla lienee halu profiloitua nimenomaisesti tutkimusyliopistona ja kauhu siitä että tietyillä aloilla (erityisesti tekniikassa ja lääketieteessä) jouduttaisiin opetusyliopiston rooliin joka koetaan alisteiseksi resurssien jaossa tutkimuksessa ja innovaatioissa pärjääville yliopistoille. Rehtoraatissa tätä henkeä on pidetty yllä viime vuosina kiivaasti vastoin tervettä järkeä. Tuskin tällaiset indikaattorit hetkauttavat nykyistäkään johtoa, edellisten mestareiden askelten kaiku kuuluu vielä käytävillä. Muut yliopistot tästä varmaan kiittävät, Oulussa tehdään hyvää työtä heidän rekrytointinsa eteen.