Yliopistoissa kandintutkinnon tavoiteaika on 3 vuotta ja ylemmille korkeakoulutkinnoille se on alasta riippuen 5-6 vuotta. Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) yliopistojen nollasummapelinä toimiva ajoittain rukattu rahoitusmalli puolestaan mittaa yliopistojen tuloksia kolmen vuoden keskiarvoina. Vuoden 2025 rahoitus perustuu vuosina 2021-23 kerrytettyihin indikaattoreihin.
Yliopistojen kvartaalin on säännöllisesti todettu olevan 25 vuotta. Tuolla usein viitataan tutkimuksen vaikuttavuuteen. Lienee yhtä perusteltua samalla aikajänteellä tarkastella OKM:n koulutuksen rahoitusmallia työuria vasten?
OKM palkitsee yliopistoja tutkintojen tuottamisesta. Rahoituksessa se painottaa tavoiteajan tai korkeintaan vuosi pidempään vieneitä opintoja. Opiskelijoita puolestaan palkitaan opintolainahyvityksellä, jos tutkinto on suoritettu tavoiteajassa.
Näistä kannusteista huolimatta läheskään kaikki yliopisto-opinnot aloittaneet eivät valmistu ja monien tutkinnot ylittävät tavoiteajan merkittävästikin. Ehkä juurisyihin puututtaisiin riittävällä tarmolla, jos opintojen venymisten ja keskeyttämisten seuraukset ymmärrettäisiin paremmin? Kyse ei ole pelkästään yksilöiden vaan myös yhteiskunnan ongelmasta. Valitettavasti tämän aihepiirin tutkimusta on vähän.
Vuonna 2006 Helsingin yliopistossa Jyri Manninen ja Saara Luukannel laativat raportin ”Maisterit ja kandidaatit työmarkkinoilla”, jossa tarkastelivat vuonna 2000 valmistuneita viisi vuotta myöhemmin. Opintonsa keskeyttäneitä ei analysoitu. Raportissa on mm. seuraava graafi, joka viittaa venyvien opintojen altistavan koulutusta vastaamattomiin tehtäviin. Työn laatuluokassa A ovat oman alan akateemiset tehtävät ja D:ssä koulutusta vastaamattomat, kuten puhelinhaastattelijan työnkuva:
Nyt vuonna 2025, kokonainen yliopistokvartaali valmistumisesta, olisi kiintoisaa nähdä työurat läpileikkaava tarkastelu tuossa raportissa analysoidulle joukolle.
Vuonna 2024 Tampereen yliopistossa valmistuneen Saimi Lappalaisen hienon pro gradu -työn ”Yliopiston keskeyttäminen STEM-alalla – analyysi suomalaisista STEM-alan opiskelijoista” pitäisi hätkähdyttää OKM:n ja yliopistojen päättäjiä:
Saimi Lappalainen toteaa gradussaan yhteiskunnallisiin vaikutuksiin viitaten: ”STEM-alojen suuri keskeyttäneiden osuus on mielenkiintoinen, sillä kuten luvussa 2 kuvailin, koulutuksen tuotto erityisesti STEM-aloilla on korkea. STEM-alojen osaajien vähäinen määrä on myös aiheuttanut keskustelua kansallisesti ja kansainvälisesti, sillä juuri STEM-alan osaajilta odotetaan taloudellista toimijuutta edistävää innovointia (Toivanen & Väänänen 2016)”.
Yksilöiden kannalta merkittäviä seikkoja on ansiotaso, josta Saimi Lappalainen esittää useitakin yliopistokvartaalin yli ulottuvia tarkasteluja. Tässä nostan niistä esiin vain ICT-aloja koskevan. Työuran yli mitattu palkkakertymä eroaa valmistuneen ja keskeyttäneen välillä on noin neljänneksen.
Puuttuuko OKM:n yliopistojen rahoitusmallista jotakin yliopistokvartaalille tärkeää? On työurien kannalta varmasti oikein palkita ripeistä opinnoista ja valmistumisista. Mutta olisiko yliopistojen ja OKM:n perusteltua kiinnittää huomiota myös tutkintosaantoon? Keskeyttämiset kun leikkaavat koulutuksen kannattavuutta yksilöille ja yhteiskunnalle.
Korkeakoulutus eroaa muusta tuotannollisesta toiminnasta vain kvartaalien pituudella. Molemmissa kannattavuuden ratkaisevat toimintaan sitoutunut pääoma, tuotannon läpimenoaika ja viime kädessä hukkaan menevät panokset.
Lappalaisen gradun graafien pohjalta voi approksimoida yksittäisen STEM-keskeytysprosentin tarkoittavan noin miljardin menetystä vuodessa Suomen kansantaloudessa, jos työurat kestävät 30 vuotta. Vuosikohorttia kohti tuo tarkoittaa vain 30M€. Yliopistojen rahoitus on kaksi miljardia vuodessa ja opintotuet päälle.
Paljonko yhden prosentin parannukseen kannattaisi panostaa? Vai kannattaisiko ennemmin leikata?
Miljardin menetys on tuon gradun tietojen pohjalta laskettuna hyvin reippaasti alakanttiin, sillä kyse on ainakin kaksin- ellei yli kolminkertaisesta vahingosta. Mallinnuksessa olisi otettava huomioon, että tutkintoa vaille jäävien työurat ovat katkonaisempia, joten he ovat valmistuneita useammin yhteiskunnan tukien varassa.
Vakuutusmatematiikan asiantuntijoiden tekemä analyysi olisi tarpeen.
Tappiot saattavat suurimmaksi osaksi kertyä keskeyttäneiden lyhyemmistä työurista. Julkaisussa https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/150075/2024-09-tutkimus-tyourien-mittaaminen.pdf sivulla 65 todetaan ”Tutkintoa vailla oleminen ja lyhyt työura näyttäisivät liittyvän yhteen”.
It’s no use crying over spilled milk. There is no evidence that graduating would improve the earnings of those who have broken up their studies.