Tämänkertainen blogivieraani on Oulun ylioppilaslehden päätoimittajana vuosina 2011-15 toiminut Ville Koivuniemi.
Voi kuinka sydämeni läikähteli, kun viimein sain käsiini yliopiston hallituksen 16.12.2021 pitämän kokouksen pöytäkirjan – ja erityisesti eriävien mielipiteiden poikkeuksellisen suorasukaiset ja rehelliset kirjaukset. Niissä kannetaan syvää huolta siitä, että hanketta on ajattelu kuin käärmettä pyssyyn, eikä yliopistoyhteisön esittämille huolille ole korvaa lotkautettu ja/tai heitä ei ole yritetty kunnolla asiassa kuulla tai varsinkaan kuunnella.
Tosiaan yliopiston hallitus päätti edelleen edistää Raksila-hanketta, mutta (mielestäni “onneksi”) hyvin eripuraisissa tunnelmissa, kun asiasta äänestettiin ja 7–5-tulokseen päättyneen äänestyksen jälkeen kaikki viisi vastaan äänestänyttä jätti asiasta eriävän mielipiteen.
Olen koittanut olla aiheesta kirjoittaessani henkilöimättä asiaa ja itse asiassa olen viime aikoina jättänyt yliopiston rehtorin eli asian suurimman ajurin nimen mainitsematta kuin nimi olisi Harry Potterin Voldemort.
Asia huvittaa minua sikäli, että herra rehtori on hurmannut minut(kin) vuonna 2014, kun hänet valittiin ensimmäistä kertaa Oulun yliopiston rehtoriksi. Olin silloin Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ja minulla oli aiemman pitkäaikaisen rehtori Lajusen kanssa asialliset mutta sopivan kuivakat välit.
Yliopiston hallitus olisi halunnut alkusyksystä 2014 hoitaa reksarekryn piiri pieni pyörii -tyylillä esimerkiksi ilman rehtoripaneelia. Sehän laittoi OYY:n nihkeään tilanteeseen, mutta avasi tietenkin Oulun ylioppilaslehdelle mojovan sauman järjestää rehtoripaneeli itsenäisesti. Tuossa paneelissa ja kaikissa haastatteluissa ennen ja jälkeen rehtori loisti hyvänä supliikkimiehenä, joka silloin 47-vuotiaana oli headhuntattu hakijaksi selvästi tulokulmasta, jossa hän pääsisi mitä todennäköisimmin johtamaan yliopistoa kahden viisivuotiskauden verran.
Ja voin kertoa, että rehtori hallitsi väyrysläisittäin ilmaistuna mediapelin aivan tajuttoman taitavasti poloisen ylioppilaslehden päätoimittajan näkökulmasta. Hän vastasi puhelimeen aina, oli sitten kotonaan tai lentokentällä. Hän kutsui opiskelijoiden edustajia purjehtimaan, lehden edustajia työhuoneelleen, suihki sinne ja tänne opiskelijoiden tapahtumiin ja tuntui tuovan varsin raikkaan ja modernin tuulahduksen tullessaan. Hän oli taitava twitteristi ja kaikin puolin charmantti tyyppi.
Kirjoitin yllä tarkoituksella, että minut(KIN), sillä olen tosiaan itse häntä silloin vuonna 2014 kehunut kuukausien ajan hänen selkänsä takana. Sittemmin, viime vuosina, olen nähnyt etäämmältä tyypin, joka näyttää olevan valmis laittamaan aivan koko maineensa ja kunniansa peliin sen puolesta, että saa haluamansa Raksila-hankkeen ajettua väkisin maaliin, ihan millä tahansa hinnalla.
Olen todella surullinen siitä, että tuota hintaa maksetaan jo nyt. Vaikka mitä tapahtuisi lähitulevaisuudessa, homma on valitettavasti jo karannut niin pitkälle, etten oikein näe mahdollisuutta, että yliopiston operatiivinen johto saisi luottamuksensa yliopistoyhteisöön ja läheisiin sidosryhmiin palautettua kunnolla.
Vaikka olen kai lopulta luonteeltani lähempänä paranoidia optimistia kuin optimistia, olen alkanut viimeistään nuo yllä mainitsemani hallituksen pöytäkirjojen liitteet luettuani uskoa siihen, että todennäköisesti Raksilan kampus tulee hankkeena kaatumaan Oulun kaupunginvaltuuston käsittelyssä.
Hanke näyttää hauraalta kuin korttitalo eikä koko kaupungista löydy nimekkäitä hankkeen puolustajia kuin ihan muutama kourallinen. Nimekkäitä vastustajia kovine argumentteineen löytyy enemmän ja iso osa valtuutetuista on mennyt valtuustoon osin sillä lupauksella, että hanketta ei edistetä, jos sen edellytykset eivät parane, ja siltä osin näyttää aika heikolta (eli tietenkin toisin sanoen “lupaavalta”).
Jännän äärellä kuitenkin edelleen ollaan, kun hanke tästä kohta etenee kaupunginvaltuutettujen pöydille.
Joka tapauksessa suosittelen noita eriäviä mielipiteitä lomalukemiseksi joka säädylle!
Voi kuinka sydämeni läikähteli, kun pääsin lukemaan tämän näkemyksellisen reflektion Ollin kuivien numerojuttujen jälkeen! Hienoa Ville!
Liityn ihailijakerhoon! Ville nosti tämän viestintäkanavan tasoa!
Teksti ”Asia huvittaa minua sikäli, että herra Niinimäki on hurmannut minut(kin) vuonna 2014, kun hänet valittiin ensimmäistä kertaa Oulun yliopiston rehtoriksi” huvittaa myös minua, vaikkakaan Niinimäki ei minua koskaan hurmannut.
Tapasin Niinimäen ensimmäisen kerran 1990-luvun alussa hänen toimiessaan muistaakseni assistenttina mekaanisen prosessitekniikan laboratoriossa. Istuin samassa kahvihuoneessa hänen kanssaan usean vuoden ajan ja tuossa ajassa opin miehen ja hänen kieltämättä loistavat retoriset taitonsa tuntemaan.
Kaiken oppimani, kuulemani ja näkemäni jälkeen olinkin huomattavan hämmästynyt, kun kuulin, että Niinimäki on valittu rehtoriksi. Ajattelin, että joko mies on muuttunut perustavalla tavalla tai työhaastattelu ja testaus on jäänyt tekemättä. Asiaa tarkemmin tuntematta on hankala sanoa kumpi vaihtoehdoista on lähempänä totta. Vai onko kumpikaan?
Lauri Lajusenkin opin aikanaan hyvin tuntemaan, ja voin todeta, että hän oli rehtorina huomattavasti mainettaan parempi mies.