Yliopistomme nykyisen hallituksen jäsen pahoitti mielensä taannoisesta blogiartikkelistani ”Säännöt vain yliopistorahvaalle?”. Olin lainannut ao. artikkeliin kuvakaappauksena yliopiston hallituksen joulukuun 2019 pöytäkirjan kohdan kauden 2020-2021 puheenjohtajiston valinnasta.
Seurauksena nykyisen hallituksen jäsen oli vaalien alla jakanut viestiä, jossa hän muiden seikkojen lisäksi selitti tapahtunutta.
Hän kirjoitti silloin mm. ”Kun kuulin tästä blogista kaksi viikkoa sitten, asia on häirinnyt ja haitannut kaikkea työtäni siitä lähtien. Juuri se lienee ollut noiden tekstien tarkoituskin”.
Tarkoitukseni ei todellakaan ollut aiheuttaa mielipahaa nykyisen hallituksen jäsenelle, vaan tuoda valinta-asia yliopistoyhteisömme tietoon. Pyydän häneltä syvimmästi anteeksi.
Nykyisen hallituksen jäsenen viestissä oleva selonteko on kiinnostava, sillä hallituksesta poistuva puheenjohtajisto oli 2019 valitsemassa seuraajiaan kaudelle 2020-2021.
Hämmentävintä on ollut asian tuonti istuvan hallituksen listalle ja puheenjohtajiston toiminta, sillä nykyinen hallituksen jäsen on selontekonsa perusteella menetellyt silloiselta puheenjohtajistolta saamansa toimeksiannon mukaisesti. Mutta miksi häntä ei edes opastettu suuntaamaan kyselyä uuden hallituksen jäsenille? Miksi sen jälkeen ei toteutettu uuden hallituksen järjestäytymiskokousta? Miten väitetty poikkeustilanne on voinut toistua peräkanaa 2015, 2017 ja 2019?
Relevantiksi asian tekee, että tarkistusteni perusteella ainakaan kahdeksan muun yliopiston hallitukset eivät ole menetelleet näin.
Vaikka Oulun yliopiston hallituksen menettelyllä oli ’perinne’ vuodesta 2015 lähtien, sitä ennen Oulussakin oli toimittu toisin. Silloin siis samoin kuin selvä enemmistö suomalaisista yliopistoista koko ajan.
Esittelytekstissäkin osin suoraan lainattu yliopistolain 15 § momentti 7 on mielestäni selkeä:
Mielestäni sanan ”puheenjohtajakseen” tulkinnasta ei voi olla epäselvyyttä: jokainen hallitus valitsee oman puheenjohtajistonsa keskuudestaan. Tulkinta voisi olla toinen, jos sana olisi ”puheenjohtajaksi”. Mutta en ole juristi.
Olen viikko sitten tiistaina 9.11.2021 pyytänyt silloisen hallituksen puheenjohtajan kannanottoa nykyisen hallituksen jäsenen tapahtumaselostukseen. En ole toistaiseksi saanut vastausta.
Hallituksen jäsenen ei pidä olla kyseenalaistamaton johdon juoksupoika. Piste.
Kyseisessä vaalien alla saamassani sähköpostissa on muutakin sisältöä, mm. äänestysohje, eikä se tuoltakaan osin ole lähettäjälleen kunniaksi. Kun tulkitsin kahden viestissä mainitun sopineen keskenään jatkavansa hallituksessa, niin luonnontieteiden edustajana äänestin humanistia.
Professorikollegani Ollin rinnalle toivottavasti nousee muitakin omalla nimellään toimivia yliopiston yhteisöllisyyden puolustajia. Tällä kertaa itse katson parhaaksi suojautua nimimerkin taakse.
Sinällään tuo viesti rikkoi myös vaalimainontaa koskevia sääntöjä. Nimittäin yliopisto kielsi tuonkaltaisen mainonnan intranetissä, sähköpostissa jne. Kuinka tämä yksittäinen henkilö sai poiketa vaalimainontaa koskevista ohjeista?
Onko mainontaa kertoa (olen poistanut viestin, joten siinä luki muistaakseni) ”olemme TTK:n, LuTK:n ja TSTK:n pääehdokkaat”? Minusta tuo oli röyhkeätä. Mitään vaaliagendaa ei kerrottu, joten rivien väleistä näin ”olemme rehtorin puolella”.
Tuo riitti minulle ja puolustin äänelläni yliopistoyhteisöä.
On mainontaa. Röyhkeätä sellaista.
Aivan uskomatonta. Kuinka noloa ottaa sokeasti vastaan juoksupojan rooli ja sälyttää rooliin vedoten vastuu asian esittelystä muille. Ja kuinka itsekeskeisen noloa kuvitella, että Ollin blogi pyrkisi tämän ”hallituksen vanhimman jäsenen” työn häiritsemiseen. Puhumattakaan äänestysohjeiden antamisen noloudesta.
En ole hyväksynyt isoa osaa tämän blogiartikkelin kirvoittamista kommenteista. Hyväksytyissäkin on rajalla olevia.
Kovaa kritiikkiä voi antaa asiallisella kielenkäytöllä.
Tällaisissa toimintatavoissa pätee kovin usein nk. jäävuoren huippu -ilmiö.
Toisin sanoin yliopiston hallinnollinen toiminta saattaa olla tosiasiassa hämmästyttävää tasoa ja etiikkaa omaavaa.
Näin yksinkertaisessa ja selkeässä asiassa väärin toimiminen ei ehkä ole sattumaa tai poikkeuksellista?
Onko yliopiston hallituksen vanhin jäsen toimiessaan esittelijänä varmistanut esityksen lainmukaisuuden, esittelijän vastuu? Menettelytavastahan äänestettiin, joten menettely ei ollut edes yksimielinen. Onko nykyisellä hallituksella tarkoitus toimia samoin puheenjohtajiston valinnassa vuodelle 2022, kuin näyttää olleen nykyisen rehtorin aikana? Muissa Suomen yliopistoissa menettelyä on pidetty outona, jopa lain vastaisena.
Yliopistolaiset ovat äänensä antaneet, eiköhän hallitusvaalin tulos kerro, että hallitus on epäonnistunut. Tervetuloa yliopiston hallituksen uudet jäsenet yliopistoyhteisön parhaaksi!
Tänä vuonna taitaa varapuheenjohtaja jatkaa, joten samaa perustelua ei ainakaan voida käyttää? Jossain taloyhtiön hallinnossa tällaisen vielä ymmärtäisi, mutta kun paikalla oli lakimiehiäkin, niin jotenkin ihmetyttää, ettei hoidettu asiaa niin, että se sekä näyttää lailliselta ja sitä myöskin on. Omaan silmään ”ei näytä” ja ”en tiedä, toivottavasti ei mennä siihen, että jostain käräjiltä pitää tulkintaa hakea”.
Luottamustehtävissä, kuten hallitukset, toimitusjohtajat, kollegiot, rehtorit jne. tämä on keskeistä. Esimerkiksi yksimielisesti päätetty, että varapuheenjohtajana toimii N. N. (jatkava jäsen) uuden hallituksen järjestäytymiskokoukseen asti, niin ei tarvitse kellekkään laittaa kuukauden puheenjohtajuutta CV:seen, joka taas saattaisi näyttää jonkinlaiselta epäluottamukselta.