Yliopistomme hallitus vaikuttaa päätös päätökseltä luovuttaneen valtansa rehtorille. Päätökset on tehty niitä seuraavaan kokoukseen siirtämättä esitysten mukaisesti ja vain parissa tapauksessa on jätetty eriäviä kannanottoja.
Otan alkuaskeleena esimerkkiini vallansiirrosta hallitukselta rehtorille kohdan 3.3. yliopiston taloussäännöstä, jonka mukaan ”hallitus käsittelee yliopiston toiminta- ja talouskehystä syksyllä järjestettävässä hallituksen kokouksessa”:
Kokouksessa 12.10.2020 silloinen hallitus hyväksyi yliopiston sisäisen rahoitusmallin, jonka kerrotaan omien indikaattoreiden osalta heijastelevan yliopiston strategisia tavoitteita (avasin sisäistä rahoitusmallia aiemmassa blogiartikkelissa).
Nuo omat indikaattorit ovat tutkintojen osalta varsin lähellä OKM:n mallia:
Aiemmin isohko osa tutkintojen tuottamasta OKM-rahoituksesta jaettiin opintopistekertymien perusteella. Ainakin vuodeksi 2021 menettelyä muutettiin koskemaan vain oman tiedekunnan ulkopuolelle annettuja suorituksia:
Opiskelijapalaute on OKM:n rahoitusmallissa, julkaisut arvotetaan nyt OKM:n mallin mukaisesti. Tohtorintutkinnoissa yliopistomme otti mukaan tavoiteaikapainotuksen, jota OKM:n mallissa ei ole.
Näiden strategiakytköstä ei ole pöytäkirjassa mitenkään avattu, enkä osaa sitä dokumenteista hahmottaa. Mikäli kytkös on, niin sisäinen rahoitusmalli eli tiedekuntien rahoitusmenettelyt kuuluvat hallituksen päätettäviin ja monitoroitaviin seikkoihin.
Vastaavassa seuraavan vuoden kokouksessa 21.10.2021 hallitus päätti esityksen mukaisesti, että ”rehtori päättää sisäisestä rahanjaosta”.
Miksi hallitus päätti tämän esityksen mukaisesti luovuttaen päätösvaltansa? Sille ei pöytäkirjojen mukaan ole myöhemmin raportoitu toteutunutta sisäistä rahanjakoa. Strategiakytköstäkään ei enää mainita.
Voisiko kollegio edellyttää hallitukselta toimimista yliopiston hallituksena eikä rehtorin kumileimasimena? Nykyinen surkuhupaisa näytelmä kun saattaa loppukohtauksessa paljastua tragediaksi.