Yksisuuntaista viestintää

Sain 5.12.2021 eräässä minulle lähetetyssä viestissä alla olevan kuvakaappauksen Facebook-keskustelusta. Teksti kannattaa lukea, sillä se saattaa edustaa yliopistomme viestinnän kantaa.

Tästä käy ilmi, että (1) viestintä on tarkoitettu yksisuuntaiseksi ylhäältä alas ja (2) viestinnän ongelmat ovat organisaation muilla tasoilla, jotka ovat epäonnistuneet johdon viestin välittämisessä edelleen alaspäin.

Viestinnän konkretisointi yllä on ”Esimerkkinä humanistisen tiedekunnan opiskelijoiden tulisi saada tietoa hallituksen opiskelijajäseniltä”. Mutta tämäkin edellyttäisi johdonmukaisuutta. Kalevan 26.11.2021 artikkeli kertoo jostakin muusta. Ja miksi hallituksen opiskelijajäsenet eivät voisi saada tietoa opiskelijoilta välitettäväksi hallitukselle, jotta välttyisivät Kalevan 8.5.2020 artikkelin kaltaisilta varomattomilta lausumilta, joiden katteeksi ei ole ollut tietoa? Miksi he ovat pelkkiä viestinviejiä?

Eikö yliopiston johto halua kuunnella yliopistoyhteisön omistaan poikkeavia kantoja? Mikä muu selittää, että sinnikkäätkin yritykset kaksisuuntaiseen keskusteluun ovat epäonnistuneet?

Tästä esimerkki on mm. kahdeksan tieto- ja sähkötekniikan tiedekunnan tutkimusyksikön johtajan kirjeeseen liki puolta vuotta myöhemmin saatu kuittausvastaus. Kirjeestä on vastauksen mukaan keskusteltu yliopiston hallituksen kokouksessa 21.10.2021. Pöytäkirjassa ei kohdassa ”7. Muut asiat” ole edes mainintaa käydystä keskustelusta.

Miksi aito kaksisuuntaisuus puuttuu? Miten on selitettävissä viimeaikaiset humanistiopiskelijoiden, professoriliiton ja Oulun yliopiston akateemisten kampuskyselyiden tulokset? En ole huomannut yliopiston viestinnän noteeranneen niitä. Ajaako Raksila-hanketta ainoastaan yliopiston johto nykyisen hallituksen ja viestinnän tuella?

7 kommenttia

  1. Oisko mahdollista, että Patio’ta hyödynnettäisiin uutisten muodossa https://patio.oulu.fi/fi/node/add/news
    Jotenkin näen edessäni Patio’n uutisen:
    Humanistiopiskelijat tyytyväisiä Linnanmaahan – eivät halua Raksilaan!
    Yliopistomme tieteentekijät kannattavat voimakaasti Linnanmaan kehittämistä – vatustavat hajoitushanketta.
    Professoriliiton Oulun yliopistossa työskentelevät jäsenet tyrmäävät Raksilan rakennushankkeen!

    Voisko joku pitää esille?

  2. Kyllä ajaa. Viestinnän kannasta: Tämä viesti näyttää hyvin kuinka irrallaan yliopistolaisten todellisuudesta he elävät. Juuri viestinnän toimiminen vain ja ainoastaan johdon (jonka olen havainnut ymmärrettävän synonyyminä yliopistolle) megafonina on osaltaan aikaansaanut nykyisen demokratiavajeen.

    Empiirinen esimerkki: Viestintä ei ole nostanut mitään jutussa mainittuja kriittisiä ääniä ja tuloksia julkisuuteen vaikka niihin on osallistunut puolen tuhatta yliopiston jäsentä ja ne ovat muissa medioissa noteerattu. Tämä tukee epäilystäni siitä, että viestintä on ymmärtänyt tehtävänsä toimia nimenomaan johdon määrittelemien viestien viejänä.

    Ruohonjuuritason kyselyt ovat osoitus siitä, ettei yliopistolaiset koe heitä otetun mukaan päätöksentekoon kampusasiasta, eikä luottoa siihen selvästi ole, että näin tultaisiin myöhemminkään tekemään. Uusimman hyvinvointikyselyn tulokset myös kertovat yliopistolaisten tiedostavan ettei heillä ole mahdollisuutta vaikuttaa päätöksentekoon meidän yliopistossa.

    Viestinnän kanta asiaan näyttää kuitenkin olevan, että status quo on hyvä ja organisaatiorakenteiden ulkopuolisia liikkeitä tai kannanottoja ei kaivata.

    Nykytilanteessa rehtori nimeää kaikki päätösten valmisteluun osallistuvat vallankäyttäjät yliopistossamme. Sama porukka sitten esittelee asiat hallitukselle jonka tehtäväksi jää tehdä lopullinen päätös. Mikään esitys ei siis hallitukselle mene rehtorin huomaamatta. Nyt kun rehtori on ottanut kampusasian lobbaamisen sydänasiakseen, olisi järjetöntä luottaa siihen, että yliopiston sisäisiä reittejä pitkin voisi kampusasiasta saada soraäänet kuuluviin. Vaikka hallitus onkin (osin) demokraattisesti valittu, ei sillä ole käytännössä rehtorista riippumatonta valtaa tällaisissa asioissa.

    Viestintä on kuitenkin oikeassa siinä, että yliopistolaiset voivat demokraattisten prosessien kautta päätöksentekoon vaikuttaa:

    Yliopistossamme on kaksi demokraattisesti valittua valtaa omaavaa elintä: hallitus ja kollegio. Näiden tahoilla on mahdollista mm. vapauttaa rehtori tehtävistään ja säätää yliopiston johtosääntöä niin, ettei valta on vähemmän keskittynyt yksittäiselle henkilölle. Tämän Raksila-farssin päätyttyä toivon todella, että näillä tahoilla on uskallusta käyttää tätä valtaa ja korjata meidän yliopisto. Jos tätä ei tehdä on seuraava ”Raksila” jo nurkan takana…

  3. Kuulema viestinnän henkilöstöä on vaadittu seuraamaan yleistä viestintää mm. yliopistoon liittyen myös omalla ajalla eli 24/7. Pelkkä ns. virkamiestyöaika ei ole kuulemma riittävä.
    Odottaisi, että yliopiston viestintä noteeraisi yliopiston henkilöstöjärjestöjen ja opiskelijakiltojen huolen ja mielipiteen kampusasiassa. Näyttääkin, että yliopiston viestintä, noin 30 henkilöä palkkalistoilla on vain yliopiston johdon viestintäyksikkö!

    1. Mainitsemasi käytännön todenperäisyyden voisi varsin helposti uskoa, kun on seurannut eri medioiden uutiskommentteja. Eräänkin paikallisen valtalehden lukijakommentteihin on Raksila-uutisten yhteydessä kirjoiteltu parhaimmillaan satoja, olennaisesti samansisältöisiä hanketta puoltavia viestejä. Jokseenkin kaikissa niistä projektia on perusteltu auktoriteetteihin tai hankalasti perusteltaviin mielikuviin vetoamalla. Vastakkaista mielipidettä edustavia kommentoijia on katsottu aiheelliseksi panetella tahi mustamaalata. Voihan toki olla, että kyse ei olekaan siitä.

  4. Laittamasi kuvakaappaus osuu asian ytimeen: Oulun yliopistosta
    puuttuvat kaikki todelliset demokraattiset
    vaikuttamismahdollisuudet. Ongelma ei liene se että ihmiset eivät
    tietäisi miten organisaatio toimii, se tiedetään liiankin
    hyvin. Näkisin ongelman ytimen siinä, että on luotu monimutkainen
    järjestelmä, jonka kautta on toteutettu systemaattinen
    yliopistoyhteisön ylikävely erilaisten näennäisosallistamisten
    kautta. Määritellään kuka keneltäkin saa kysyä, ja kun kysytään
    vastauksia ei tule.

    Ne foorumit joissa keskustellaan on yleensä luokiteltu ”salaisiksi”.
    Esim. tutkijat ja opiskelijat eivät saa kysyä yliopiston hallitukseen
    valitsemaltaan henkilöltä mitään kokousten sisältöön liittyvää, ei
    ennen eikä sen jälkeen, mikä ei vastaa käsitystäni edustuksellisesta
    demokratiasta. Kokemuksesta tiedän myös, että dekaanien ei tarvitse
    perustella tekemisiään tutkimusyksiköille. Myös YT-toimikunnat ovat
    niin ”luottamuksellisia”, että asianosaisten ei ole lupa kysyä mitä
    heistä siellä puhutaan, eikä näinollen ole olemassa kontrollia siitä
    ovatko esitetyt tiedot paikkansapitäviä.

    Mielestäni ongelman ratkaisu vaatii nykyisen linjaorganisaation
    purkamista, ja sellaisten uusien rakenteiden luomista, jotka
    mahdollistavat todellisen ajatusten vaihdon yliopistoyhteisön sisällä.

  5. Tavallisena yliopistolaisena kiitän tästä faktoihin perustuvasta selkeästä blogista. Sillä on tiettyjä samankaltaisuuksia Neuvostoliitossa aikoinaan levinneisiin samizdat-julkaisuihin ja vie kirkkaasti voiton yliopiston johdon harjoittamasta mielikuvapropagandasta ja akateemisten ihmisten älykkyyttä pilkkaavasta näennäisosallistamisesta.

    Minulla on yli parinkymmenen vuoden ura yliopiston työntekijänä, joten muistan rehtori Lajusen ajan. Silloin ei tarvinnut pelätä mielipiteensä kertomista omalla nimellään. Nyt olemme yliopistossamme keskustelun tukahduttaneessa putinismissa.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *