Hallituksen loppusuoralle valitsemia rehtorihakijoita on nyt haastateltu julkisesti kahdessa tilaisuudessa. Niistä ensimmäinen oli torstaina 22.8.2024. Sitä yliopiston hallinto markkinoi näkyvästi ja tapahtuma oli seurattavissa verkkolähetyksenä. Valitettavasti siinä ei selvinnyt juuri mitään kärkiehdokkaitten linjoista. Tilaisuuden tallenne on katsottavissa 29.8.2024 asti.
Jätän lukijoitteni tekemistä ehdotuksista huolimatta ruotimatta sanomalehti Kalevan 21.8.2028 artikkelin. Lehden kanta sopivimmasta uudesta rehtorista käy ilmi, vaikka se löytää arvosteltavaakin:
Toisen keskustelutilaisuuden toteuttivat henkilöstöjärjestöt perjantaina 23.8.2024 salissa L1. Minulle vuotaneiden tietojen mukaan sen markkinointi oli ollut hankalaa. Mm. yliopiston videotauluille tietoa siitä ei hyväksytty. Olisiko kyse nykyisen rehtorin henkilöstö- ja viestintäpolitiikasta? Siinäkin oikean ja väärän erottaminen edellyttäisi moraalia. Tajuaako yliopistomme ylin johto jälleen kerran vahvistaneensa itsestään jo pitkään antamaansa mielikuvaa?
Itse huomasin henkilöstön järjestämän tilaisuuden ainoan ilmoituksen intranetissä, jossa se nopeasti hautautui muun informaation alle. Tästä huolimatta Helsingin yliopiston oikeushistorian emeritusprofessori Jukka Kekkosen moderoimaan keskusteluun saapui liki 100 yliopistolaista. Yleisö pääsi aidosti vaikuttamaan keskustelun kulkuun omilla kysymyksillään. Substanssi oli vuorovaikutteisena yliopiston hallinnon käsikirjoittamaa tilaisuutta paljastavampi.
Seuraavassa on lyhyt katsaus henkilöstöjärjestöjen tilaisuuden antiin omien muistiinpanojeni pohjalta. Paikalla olivat hallituksen valitsemat kärkihakijat: Turun yliopiston vararehtori professori Mika Hannula, kollegion puheenjohtaja professori Helka-Liisa Hentilä ja vararehtori Arto Maaninen.
Moderaattori Kekkosen johdantokysymys fokusoitui yliopistojen rahoitusmallin, joka vaikuttaa toimintaan lain säädöksiä vahvemmin.
Hannula tiivisti opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) asenteen: ”teillä autonomia, meillä rahat”. Hänen mielestään autonomisille yliopistoille olisi annettava vapaus perustaa tutkinto-ohjelmia ulkopuolisen akkreditoinnin varassa nykyiselläkin rahoitusmallilla laatukilpailukykyynsä panostaen. Tällä hetkellä uudet ohjelmat edellyttävät asetusmuutoksia OKM:n päättäessä mandaateista. Professori Hannulan kanta heijastanee kokemiaan Turun yliopiston tekniikan koulutuksen laajentamisen haasteita.
Hannula halusi korjata Kalevan 20.8.2024 artikkelin laskelmaa noin 30:stä luottamustehtävästään. Hänen mukaansa niitä on 16. Hän kertoi Turun tekniikan professoriluvun olevan 50, joista 16 on saatu lahjoituksina. Lienee selvää, että Hannula halusi tällä maininnalla osoittaa yleisölle menestymisensä Teknologiakampus Turun johtajana ja yliopiston vararehtorina.
Reaktiona Maaninen korosti Oulun yliopiston Innovation Center -toimintaa. Eräät tilaisuuden yleisön jäsenet totesivat myöhemmin minulle sen särähtäneen omissa korvissaan: Oulun innovaatioekosysteemi oli Kalevan 21.8.2024 artikkelin mukaan juuri saanut pyyhkeitä sotatalouspäällikkö Mikko Heiskaselta.
Tässä on kytkös Oulun innovaatioallianssiin (OIA) ja sen vaikuttavuuteen. OIA:n johtoryhmän puheenjohtaja on hakija Maaninen.
Moderaattori, emeritusprofessori Kekkonen kysyi, mitä kukin hakija korjaisi yliopistossa, jos tulee valituksi? Vastaukset ovat erityisen kiinnostavat kaivatun yliopistodemokratian ja yhteisöllisyyden elvyttämisen kannalta:
- Maaninen korjaisi sisäisen rahanjaon mallia paremmin vastaamaan OKM:n rahanjakoa, jolloin se olisi ennustettavampi. Tämä edellyttää poikkeusten ja poikkeusten poikkeusten korvaamista siltarahoituksella.
- Hannula ilmoitti kieltäytyvänsä huutokaupoista. Hän kiertäisi sekä sisäiset tahot että sidosryhmät yhteisen tilannekuvan muodostamiseksi keskusteluin ennen ratkaisuja.
- Hentilä kertoi ensimmäiseksi kiertävänsä keskustelemassa yliopiston yksiköitten kanssa. Hän on yhdyskuntasuunnittelun professori ja painottaa tutkimuksessaan erityisesti vuorovaikutteista suunnittelua. Yliopistodemokratia ja yhteisöllisyys ovat hänelle tärkeitä.
Minua erityisesti kiinnosti vastaukset omaan kysymykseeni: millä aikataululla ja miten uusi rehtori ottaa oman esikuntansa tehtävät ja rakenteet tarkasteluun? Tämä avannee hakijoiden ajattelua käytännön tasolle asti:
- Maaninen ilmoitti keskustelevansa kunkin esikunnan henkilön kanssa. Jos henkilö ei ole hänen kanssaan samalla kannalla, niin muutoksia osaltaan seuraa.
- Hentilä kertoi olevansa epätietoinen rehtorin esikunnasta, joten hänen olisi ensimmäiseksi selvitettävä tilannekuva. Entisen vararehtorin lausuntona tämä kertonee jotain tärkeää Oulun yliopiston nykyisestä johtamisesta. Kuinkahan monelle yliopistoyhteisön jäsenelle nykyisen johdon kuviot ovat hämäriä? (ovat minullekin)
- Hannula vastasi, ettei tunne Oulun yliopiston johtamisen rakenteita. Tarvittaessa muutoksia ne tehdään lakia noudattaen muutosneuvotteluiden kautta.
Hannulan vastauksen jälkeen (tässäkin yhteydessä) Maaninen peesasi hänen vastaustaan sanoen prosessien noudattamisen tärkeäksi. Omankin kokemukseni perusteella hänellä tässä on merkittävää horjuvuutta. Oulun yliopiston nykyisessä johdossa on näyttöä jopa työtuomioistuimen päätöksen omintakeisesta tulkinnasta.
Seurauksena kollegiosta tuntemani yliopistonlehtori Jari Laru kysyi milloin hakijat ovat olleet eri mieltä esihenkilönsä kanssa? Erityisesti Maanisen vastaus täydensi hänen edellä ilmoittamaansa toimintamallia:
- Maaninen kertoi olleensa eri mieltä esimiehensä kanssa ja kykenevänsä keskusteluihin. Hänen hakemuksessaankin on seuraava osuus: ”Minulla on myös ’lehmän hermot’ eli jaksan kuunnella tarvittaessa pitkäänkin vasta-argumentointia. En myöskään kyseenalaista esimiesteni päätöksiä”. Toisaalta edellisen vastauksen perusteella: jos henkilö ei ole hänen kanssaan samalla kannalla, niin muutoksia osaltaan seuraa.
- Hannula totesi kriittisyyden olevan parhaimmillaan kahden kesken.
- Hentilä kertoi pyrkivänsä tuomaan esille monipuolisia näkökulmia, jotta esimies voi varmistaa eri asioiden huomioon ottamisen päätöksessä.
Kansainvälisen opiskelijan (tämä on arvaus, tietäisikö joku nimen?) tekemät kysymykset herättivät pidemmän keskustelun, jossa käsiteltiin opiskelijoiden tukea, koulutuksen laatua, rekrytointia ja markkinointia:
- Hentilä mainitsi yliopiston kv-toimiston (International Office) lopetetun 2016. Tällä on saattanut olla vaikutus aiempien vuosien opiskelijakokemuksiin. Hän toi esille tarpeen nostaa koulutuksen laatua kautta linjan, jotta markkinoitut mielikuvat ja todellisuus vastaisivat toisiaan.
- Maaninen katsoi markkinoinnin ja brändäyksen olevan tarpeellisia panostuskohteita.
- Hannula totesi korkeakoulujen pudotuspelin olevan tulossa. Pelkästään yliopiston vetovoima ei riitä, vaan on oltava myös alueellista pitovoimaa, mikä tarkoittaa työpaikkoja. Yliopisto voi nostaa bannereita Helsingin rautatieasemalle, mutta lopulta kuitenkin todellisuuden ja markkinoinnin vastaavuudet ratkaisevat.
Yliopistonlehtori Vitaly Neustroev kysyi strategisen johtamisen hyvnvointikyselyssä saamista huonoista arvioista (erään aiemman blogiartikkelin lopussa on tästä kooste). Kyse on henkilöstön vaikuttamismahdollisuuksista. Hänen mukaansa enemmistö vastauksista on kahden huonoimman vaihtoehdon kohdalla.
- Hannula totesi juurisyiden analysoinnin olevan tässä tapauksessa tärkeää.
- Hentilä peräänkuulutti yhteisöllisyyttä, vuorovaikutusta ja yliopistodemokratiaa.
Yliopisto-opettaja Riikka Tumelius tiedusteli hakijoiden kantaa opetuspainotteisiin urapolkuihin koulutuksen laadun parantamiseen kytkeytyen.
- Hentilä kertoi kollegion ehdottaneen hallituksen harkittavaksi johtosääntöön vanhemman yliopistonlehtorin ja vanhemman kliinisen opettajan tasoja. Tämä asia ei kuitenkaan edennyt (kollegion johtosääntölausunto löytyy aiemman blogiartikkelin lopusta).
- Hannulan mukaan professoritasolle kuuluu sekä tutkimus että opetus. Puhtaita opetusprofessuureja on siten epärealistista odottaa.
Seuranneessa hakijoiden välisessä keskustelussa Hentilä kertoi selvästi yllättyneelle Hannulalle, että Oulussa tenure track -urapolkuihin kuuluu tyypillisesti vain opetusnäyte. Opetuksen kehittämisellä ei Oulussa ole painoarvoa, vaan kriteerinä on ’tarvittava opetustaito’, jonka osoittamisen valmistelutyöryhmä määrittelee. Toisin on ohjeistettu esimerkiksi Aalto-yliopistossa, jossa urapolulla eteneminen edellyttää opetuksessa ja koulutuksen kehittämisessä Excellent-tasoa. Tutkimusmenestys ei yksin riitä.
Uuden rehtorin valitsee yliopiston hallitus ja sen on huolellisesti arvioitava yliopiston etua. Henkilöstöjärjestöjen tilaisuuden perusteella näen sillä olevan kaksi erinomaista ehdokasta.
Koulutuksen laatu on Oulun yliopiston merkittävä kipupiste. Hakijoista Hentilä ja Hannula ovat toimineet koulutuksesta vastaavina vararehtoreina. Sitäkin kautta he ymmärtävät kehittämisen haasteet aikajänteineen.
Kollegion puheenjohtaja Hentilä veisi rehtorina yliopiston kohti demokraattisempia, yhteisöllisempiä vuorovaikutteisia toimintatapoja. Hän tuntee Oulun yliopiston ja sen toimintaympäristön jo valmiiksi.
Hannulan näytöt Turussa sekä koulutuksen että tutkimuksen kehittäjänä vahvan sidosryhmäyhteistyön kautta ovat erinomaiset. Hän saattaisi kyetä elvyttämään Oulun innovaatioallianssin.
Hakijoista vararehtori Maaninen edustaa ns. vanhaa valtaa ja sen toimintatapoja. Hänellä on ollut melkein seitsemän vuotta aikaa näyttöihin yhteistyön vararehtorina. Saavutuksista tunnetuin lienee vuonna 2020 solmittu yliopiston strateginen kumppanuus UROS-yhtiön kanssa. Siitä kertova tiedote siivottiin yliopiston nettisivuilta vuoden 2021 lopulla.
Hakijoiden kommentit henkilöstöjärjestöjen avoimesta haastatteluttilaisuudesta olivat hyvin myönteisiä: tilaisuus antoi hyvän mahdollisuuden yliopistoyhteisön kohtaamiseen, eikä sitä koettu tarpeettomaksi vaikkei se ollutkaan osa yliopiston hallituksen virallista täyttöprosessia.
Lähetimme tilaisuudesta järjestäjien henkilökohtaisen kutsun kaikille yliopiston hallituksen jäsenille. Valitettavasti vain yksi hallituksen jäsen saapui seuraamaan tilaisuutta paikan päällä. Hallituksen jäsenille varatulla zoom-linkillä ei ollut ainuttakaan seuraajaa.
Kutsuitteko haastateltavaksi Joukoa? Katsotteko hänen valintansa yhtä mahdottomaksi kuin 10 vuotta sitten, kun hänet valittiin, vaikka ei hakenut? Ihmeiden aikahan ei välttämättä ole vielä ohi.
Mielenkiintoista, että hallituksen jäsenistä pääosa ei käyttänyt mahdollisuutta kuulla yliopistoyhteisön jäsenten vapaasti muotoilemia puheenvuoroja, kantoja ja näkemyksiä.
Luulisi, että juuri perjantain tilaisuuden kaltaiset tapahtumat auttaisivat hallitusta päätöksenteossa.
Itse olin kolmessa eri rehtoritentissä: yliopiston verkkolähetteessä, sen jälkeen hallituksen-kollegion-ylioppilaskunnan ja ehdokkaiden keskinäisessä keskustelussa ja vielä perjantaina tässä avoimessa tentissä.
Jokaiselle näistä kolmesta oli selkeä roolinsa ja paikkansa. Erityisen keskeistä on myös se, että uskalletaan antaa henkilöstölle ääni ja valta esittää vapaasti kysymyksiä paikan päällä. Sen paikka oli perjantaina ja siellä olisi ollut mahdollista kuulla suodattamatta yhteisömme jäsenten näkemyksiä ja kysymyksiä.
Aiemmin toki kollegio keräsi henkilöstöjärjestöiltä ja opiskelijoilta kysymyksiä, joista muotoiltiin patteristoa aiempiin keskustelutilaisuuksiin. Hyvä muoto sekin.
Maanantaina kollegio laati myös osaltaan lausunnon ehdokkaista toimitettavaksi yliopiston hallitukselle, joka valinnan tekee. Toivottavasti meidän tekemällä lausunnolla on sen ansaitsema painoarvo hallituksen tehdessä päätöksensä.
Olisi mielenkiintoista tietää kuka hallituksen jäsenistä oli paikalla. Muut osoittavat välinpitämättömyydellään olevansa soveltumattomia yliopiston johtoelimiin.
Aika erikoista kuinka vähälle huomiolle tilaisuus jäi yliopiston viestinnässä. Kyse on kuitenkin aika keskeisestä asiasta. Vähän tulee semmoinen tunne että nykyinen johto murjottaa. Maanisella ei kyllä näytä olevan mitään annettavaa talolle, nyt eikä jatkossakaan. Etsii varmaan uuden isännän jonka lauluja alkaa laulaa kun omaa ajattelua ei juuri ole. Paitsi että hyvä alainen on esimiehen kanssa samaa mieltä, tai muuten….
Yliopiston johto laittoi päänsä kuin pupu pensaaseen, haluamatta suorassa peheyhteydessä (ilman ennakkoon suodatettuja kysymyksiä) kuulla mitä ihmisillä on sanottavaa. Tämän helpommaksi ei osallistumista olisi voinut tehdä. Onneksi itse rehtorikandidaatit pitivät tilaisuutta hyvänä ideana, mikä toivottavasti ennakoi kulttuurin muutosta Oulun yliopistossa.
Valitettavasti en voinut muiden tehtävien vuoksi osallistua tähän rehtoritenttiin.
Kollegion ja ylioppilaskunnan olisi pohdittava, keitä ne hallitukseen valitsevat, kun avoin tilaisuus ei kiinnostanut nykyisiä jäseniä. Heitä voisi ihan huomauttaa yliopistoväen odotuksista.
Samoin seuraavissa hallintovaaleissa on syytä muistaa, ketkä hallitukseen äänestetyistä eivät halunneet kuulla vastauksia yliopistolaisten kysymyksiin.
Minusta koko rehtorin valintaprosessi vaikuttaa siltä, että päätös on tehty jo etukäteen. Hallitus haluaisi valita Joukoin uudestaan, mutta he eivät ehkä uskalla tuoda häntä nyt esille. Toinen paras vaihtoehto olisi Arto, mutta he tietävät, ettei hän ole pätevä. Hentilä on poissuljettu vaihtoehto, ja hän on mukana vain, jotta prosessi näyttäisi hyvältä, mutta hän on ollut oppositiossa vuosia, eikä heille anneta mahdollisuutta.
Veikkaan siis, että he valitsevat Hannulan ja toivovat, että hän todella haluaa siirtää yliopiston keskustaan. Tämä on se, mikä merkitsee. Kaikki muut asiat eivät ole hallitukselle tärkeitä.
Vai olisiko niin, että Jouko haluaisi, että hallitus haluaisi, että.. On vaikea arvioida hallituksen motiiveja, koska aiemmin hallituksen jäsenet ovat kurkkineet pääosin rehtorin taskusta.
Voi olla, että hallitus haluaakin edistää jotain muuta kuin ”Joukon ideoita”. Aika näyttää.
Mielenkiintoinen yhteenveto Ollilta (jälleen).
Kysymys on nyt hallitukselle, mitä se haluaa uudelta rehtorilta? Tietääkö hallitus, mikä on hyväksi yliopistolle? Hallitus voi päätyä hallituksen kannalta hyvään tyyppiin tai yliopiston kannalta hyvään tyyppiin ja nämä ei välttämättä ole sama tyyppi.
Onko hallitus tunnistanut tarvetta muuttaa yliopiston johtamista joltain osin? Vai onko operatiivisen johdon suuntaan ajatuksena ’Laissez-faire’? Vaikka valitut kolme ehdokasta saatiin hallituksesta ulos yksimielisellä päätöksellä, se ei välttämättä tarkoita muuta yksimielisyyttä liittyen johtamisen suuntaan yliopistossa.
Muutoksen johtamisessa tulee eteen kysymys organisaation kyvykkyydestä muutokseen. Oulun yliopisto ei nykyisellään sitä ole ja kun valitaan rehtoria, niin kumpi heistä olis paras saattamaan yliopisto muutoskyvykkääksi. Strategisesta kyvykkyydestä (myös Oulun yliopiston) on mainio väitöskirja tehty Oulun yliopistossa https://oulurepo.oulu.fi/handle/10024/34716. Sen sivutuotteena tuli esiin hyvin kuva Oulun yliopiston kyvystä (kyvyttömyydestä) toteuttaa strategian mukaisia muutoksia.
Ollin analyysin perusteella syntyy kuva, että toinen hakijoista tuntee hyvin Oulun yliopiston ja sen haasteet. Tältä pohjalta voisi välittömästi ryhtyä toimeen paremman yliopiston puolesta. Tällä valinnalla hallitus joutuisi nöyrtymään ja hyväksymään se (tosiasia), että meno yliopistossa ei ole ollut ihan parasta A-luokkaa. En jaksa uskoa, että hallituksesta löytyy tällaista nöyryyttä.
Toinen mahdollinen valinta toisi taloon uutta osaamista, mutta joutuisi paneutumaan yliopiston tilanteeseen (”vastasi, ettei tunne Oulun yliopiston johtamisen rakenteita. Tarvittaessa muutoksia ne tehdään lakia noudattaen muutosneuvotteluiden kautta”. ”Hän kiertäisi sekä sisäiset tahot että sidosryhmät yhteisen tilannekuvan muodostamiseksi keskusteluin ennen ratkaisuja.”). Tässä jää arvioitavaksi, miten tilannekuva tukee nykyisen menon jatkamista ja missä määrin uudistusten tarpeita. Aikaa tähän ainakin kuluisi. Yliopiston johto (hallitus, vararehtorit, johtajat, dekaanit) on pääasiallisesti nykyisen rehtorin linjan mukainen. Löytyyköhän sitä kuulemalla eväät uudenlaiseen toimintaan?
Miksi sivuutat vaihtoehdon C? Silloin muuttuisi tiedekuntia koskeva sisäinen tulosrahoitusmalli ehkä pitäen hallinnon päältäpoisosuuden entisellään. Mikään muu ei muuttuisi ja tämän Ollin blogin jälkeen jokainen hallinnossa osaa olla samaa onnellista yksimielistä perhettä rehtorin kanssa.
Hallituksella on vielä Ayubin väläyttelemä helppo vaihtoehto D eli yhtään mitään ei muuteta.
Oulun yliopiston sisäistä toimintaa tuntemattoman Hannulan valitseminen on mahdollisuus, mutta myös aikamoinen riski. Hän on tunnetusti altis sidosryhmien vaikutukselle. Siten onkin mahdollista että syntyy sisäisiä ristiriitoja avainkoulustus- ja -tutkimusalojen valintojen painotuksista.
Teknillisen yliopiston muutosneuvottejen läpikäyneenä, ja irtisanottuna, koin että ne vietiin läpi OPH:n ja teknillisten yliopistojen sopimuksena. Näkisin että tavoite oli saada profiloitumisrahoitusta. valituille tutkimusaloille. Tästä luonnollisesti hyötyivät ne tahot, jotka olivat mukana määrittelemässä profiloitumisstrategiaa. Myöskin luonnollisesti, kuten kaikilla ihmisillä, omat arvot ja eettiset pelisäännöt vaikuttavat päätöksentekoon. Hannulalla on vahva maapuolustustausta reserviupseeritoiminnan kautta, sekä halu johtaa.
Hän Turkuun siirtyessään painotti sitoutumista alueen toiminnan kehittämiseen, koska hän on syntyjään Säkylästä. Hannula on myös hakenut Tamkin rehtorin tehtävää, kun Turun yliopiston vararehtorin tehtävät päättyvät, joten sitoutuminen Ouluun on ehkä nähtävä enemmänkin väliaikaisena kuin pysyvänä etappina.
Spekulaatiot loppunevat hallituksen kokoukseen huomenna torstaina 29.8.2024.
Kollegion lausunto on jo julkinen, ja kanta on selvä vaikka henkilöä ei nimetä. Toivottavasti OYY julkistaa omansa.
Kollegion lausunto https://ouluyo.oncloudos.com/cgi/DREQUEST.PHP?page=document&id=202431753
Valinta tehdään hallituksen kokouksen 28.5.2024 hyväksymän suunnitelman mukaan 9.10.2024. Siihen mennessä ilmestyy muutamakin Oulun yliopiston tilannetta käsittelevä blogiartikkeli.
Onko Olli saanut käsiinsä OYY:n lausuntoa rehtorivalinnasta? Olisi mielenkiintoista kuulla, onko heillä vahvaa kantaa asiaan.
Valitettavasti OYY ei ole julkaissut kannanottoaan ainakaan nettisivuillaan.
”Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) toivoo yliopiston rehtorin valintaan harkittua, avointa ja osallistavaa prosessia.”
Missähän se avoimuus on?
Tässä yliopistossa tiedon pimittäminen on valtaa. Avointa tietoa olen jo pitkään saanut Ollin blogista.